Kuvia ja videoita

En lähde edes sanomaan mitään, puhukoon kuvat ja videot puolestaan. Sen kyllä sanon että mä olen kurkkuani myöten täynnä paskapuhetta ja piilottelua koskien jokaikistä eläimellä ilmenevää vammaa tai sairautta.

Ja sitte muutama kuva. Kaunista, eikö vain?

Normaalia liikkumista?

Etujalat menee vasemmalle ja takajalat oikealle. Ei taida raasu tietää itsekään onko menossa eteen vai taakse.

 

Seisoo joskus nätistikin. Tää on oikeastaan ainoa hyvä kuva pitkään aikaan, kun ei ole kuin yksi jalka vinossa ja selkä ei ole kamalasti mutkalla sivusuuntaan.

Ja loput kuvat samalta tauolta lenkin välissä:

Kuluneen viikon tapahtumia

Varmaan liian aikaista hillua, mutta Stara on ollut viikon tekemättä tarpeitaan sisälle!!!
Vettä on tullut kuin aisaa ja välistä jopa arska paistanut, mutta yhtäkään ulostetta tai pissaa ei ole tarvinnut siivota. Mä olen iloinen. On astetta rankempaa elää vajaalla sisäsiisteydellä varustetun aikuisen kuin pennun kanssa. Mulle sanottiin joskus että "sähän niin tykkäät pennuista. Nyt sul on ikuinen pentu!!!". Joopa... Mä toivon että tuo oli heitetty vitsillä, vaikkakin jokaisessa vitsissä on aina puolet totuutta.

Asiasta öljyväreihin. Käytiin tallilla hevosia katsomassa tällä viikolla, ja Stara haastoi hannes pystyssä hevosia leikkimään eikä ymmärtänyt miksei ne lähde mukaan. Suuresta innosta johtuen jouduttiin laittaa koirat karsinaan välttyäksemme suuremmilta vahingoilta. Se näytti jotakuinkin tältä:

Tallin jälkeen suunnattiin kaverin luokse kahvittelemaan, ja alla kuvasatoa vierailun ajalta. Kuvissa vapaana juoksee kaverin 8kk ikäinen csv narttu ja toisen karsinakaveri joka on reilu 2v, ja Stara 20kk notkuu vihreässä liinassa. Karsinatoveri on myös osittain liinassa koska muuten vapaus ottaa vallan. Hölmöt...

Kaiken kaikkiaan oli ihana päivä, ja sääkin suosi. Oli muuten poika "hieman" väsynyt seuraavat kaksi päivää. Lenkkeilystä ei tullut mitään kun Stara vaan löntysti eikä jaksanut oikein innostua mistään. Puistoon kun mentiin, se kävi vaan makaamaan aina haisteltuaan hetken.

Ensi maanantaina otan Staran mukaan kun olisi Riesan agility. En aio sitä hypyttää, mutta katsotaan mitä keksitään jos vaikka hieman tasapainoa harjoittaisi.

PÄIVITYSTÄ: Ei olisi pitänyt iloita liian aikaisin... Oltiin pitkällä kävelylenkillä puolen päivän aikaan, jonka jälkeen lähdettiin ystävän kanssa eläinkauppaan. Oltiin alle tunti poissa, ja tultiin meille kahville. Istuttiin takapihalla yli kaksi tuntia samalla kun koirat söivät naudan lumpioita ulkona. Kun sitten otin koirat sisään hetki sitten (kello on on 17.40) ja istuin viideksi minuutiksi koneen ääreen lukemaan sähköpostit, oli koko olohuone kusen peitossa, kusen valuessa myös tonnin painavien uusien lipastojen alle. Tiedän sen olevan Stara koska Riesa on sisäsiisti ja lammikoiden vieressä oli roiskeita joita ei nartuilta tule. Mä olen niin loppu...

Kolikon molempia puolia

Stara on edistynyt sen verran että se jopa hyppää maassa makaavan, hieman isomman puunrungon yli. Kohelointia se vielä on, mutta se hyppää joka on valtava edistysaskel. Se myös tasapainotteli kaatuneen rungon sekä leveän kannon päällä. Koira horjuu ja huojuu ja tasapainon pettäessä tulee vauhdilla alas (runkojen päältä), mutta se nousee aina uudelleen.
Tässä video jossa Stara nousee kannolle ja alas:

Olen katsonut videon miljoonaa kertaa sillä olen haltioissani että koira vihdoin hyppää. Tällaiset edistykset saavat miettimään että ehkä tää tästä.

Sitten se kolikon toinen puoli... Viimeiset kaksi viikkoa olen siivonnut päivittäin, jopa useamman kerran päivässä, pissaa ja ulosteita lattioilta ja jälleen eilen herätessäni haisi pissa tyttären huoneessa. Oltiin oltu yöllä ulkona tunnin verran ja tultiin kotiin puoli kahden aikaan, ja heti aamusta ennen yhdeksää kusta sisällä. Torstaina tehtiin yli puolentoista tunnin lenkki Staran kanssa, jonka jälkeen olin toiset puolitoista tuntia Riesan kanssa lenkillä Staran jäädessä kotiin puolison ja tyttären kanssa. Kun pääsin Riesan kanssa kotiin, oli Stara juuri pissannut sisään ja puolisoni piti sitä aloillaan ettei se kävelisi lätäkön läpi ja levittäisi sotkua ympäriinsä. Ja ei, täällä ei ole satanut kahta viikkoa.
Stara on viime aikoina myös kaatuillut turhankin herkästi joitakin kertoja. Onko näillä yhteyttä tuohon tasapainoharjoitteluun? En tiedä, ehkä jonkin verran, mutta pissailua on ollut tiheästi jo ennen hypyttämistä. Hypytkään eivät ole olleet mitään super isoja joten tuollaisen about 70cm, lähes kaksi vuotiaan koiran pitäisi kyllä selvitä niistä ongelmitta. Toisaalta pissailu ja kaatuilu on alkanut tiheänä suunnilleen samoihin aikoihin, joten onko niillä sitten yhteyttä?

Tää alkaa olla jo tähtitiedettä... Aletaan mieluummin vesisotaa!!!

Torstaiko toivoa täynnä?

Vaikka tänään on paistanut aurinko ja oltiin kaks tuntia ulkoilemassa Staran kanssa, se päätti silti pissata ja kakata sisään muutama tunti kotiutumisemme jälkeen. Pari päivää sitten se myös väänsi torttua sisälle. Samoin se on pissaillut muutamaan otteeseen tällä viikolla, eikä nyt ole edes satanut. Meidän upouudet lipastot on imenyt varmaan litroittain kusta tän parin kuukauden meillä olo aikanaan koska ne painaa tonnin enkä saa niitä siirrettyä heti kun tuo pissaa ellei puoliso ole kotona auttamassa, ja pesukone pyörii harva se päivä kusisten mattojen vuoksi. Matot pidän lattialla siksi että jos pissaa tulee, se estäisi edes vähän niiden valumista painavien huonekalujen alle kun lattia ei ole ihan tasainen vaan viettää hieman. Tiedän, naurettavaa, mutta tällä keinolla edes muutamat huonekalujen pissaan hukkumiset on estetty. Papereita on turha laittaa koska tuo silppuaa ne. Kokeiltu on.

Pakko kuitenkin kertoa positiivistakin: Stara on alkanut tarjoamaan perusasentoa aina kun haluaa jotain. Oli se sitten rapsutus, herkku tai mikä tahansa, se tulee sivulle rauhallisesti nököttämään, ja yleensä siten saakin haluamansa. Hemmetti että tuota lähestymistä on harjoiteltu!!! Meidän piti lähteä kaverikoira-toimintaan mukaan, mutta koska mulla ei ole aikaa eikä energiaa joka ikinen päivä harjoitella ihmisten kohtaamisia tuntitolkulla, aloin jo luovuttaa kun ei edetty. Tää antaa kuitenkin uutta toivoa että ehkä me vielä joskus...

Koirapyykkiä

Tyttäreni kertoi äsken asiakkaan luota tullessani että Stara oli maannut aamulla paikoillaan, katsonut tytärtä ja pissannut alleen. Se ei ollut noussut vaikka kastui.
Tytär herää aina vapaapäivinä ennen meitä joten oli nähnyt tapahtuman, ja kun itse nousin aamulla ylös ennen yhdeksää ja olin lähdössä koiria viemään ulos, huomasin kyllä että se oli laskenut alleen jossain vaiheessa ja maannut pissassa sillä koiran molemmat kyljet olivat märät, mutten arvannut että se olisi maatessaan laskenut alleen ja jäänyt paikalleen makaamaan. Tätä on tapahtunut joitain kertoja aiemminkin, tosin viime kerrasta on jo parisen kuukautta. Stara oli kuitenkin pirteä ja iloinen itsensä kun lähdin niiden kanssa ulos, joten mistä voi johtua että se pissaa alleen ja jää "tuleen" makaamaan?? Tajuaako se edes että se on pissannut? Vai eikö sitä vain häiritse? Me oltiin kuitenkin oltu viimeisen kerran ulkona yhden jälkeen yöllä ja mä heräsin ennen yhdeksää.

Täytynee laittaa taas lekurille viestiä ja katsella mitä tehdään. Muuten Stara on nyt ollut sisäsiisti aiempien purkauksieni jälkeen, joskin ajoittain tulppa on ja pysyy turhankin tiukassa ja elikko saattaa olla 14 tuntia rojut sisällään kun ei vain ehdi tarpeilleen koska keppi, lintu, ihminen, tmv. Mä olen aika neuvoton kun en ymmärrä tätä.

Lisää kuvia ja höpinää

Tänään aamupäivällä kuumehöyryissäni käveltiin koirien kanssa Puolisoa vastaan lähikaupalle.
Siinä odotellessa oli pakko kuvata Staraa, ohi kävelevien ihmisten hymyillessä koiran hassulle asennolle. Tällaisina hetkinä mietin että pitäisikö tuolle laittaa kyltti kaulaan jossa lukee "Keharikoira". Tiedän ettei kukaan tarkoita pahaa tuijottaessaan koiraa, mutta se tuntuu silti harmilliselta kun itse tiedän mitä ollaan käyty läpi, mikä diagnoosi on ja kuinka se vaikuttaa meidän arkeen aika rajusti. En kuitenkaan syytä ihmisiä heidän suhtautumisestaan, eiväthän he voi tietää, eikä tällaisia koiria juurikaan ole hengissä.

Tässä nyt kuitenkin muutama kuva:

Kuten näkyy, koira seisoo koko ajan aloillaan korjaamatta asentoaan mitenkään. Se ei ole missään määrin normaalia. Stara muuten pidätti taas sateen vuoksi 13 tuntia. Se pissasi vasta kun oltiin kävelemässä jo takaisin kotiin, vaikka oltiin oltu ulkona tovin aikaa. Aamullakin se pääsi takapihalle johon ei taatusti voinut pissata koska piha oli märkä. Hyi. Laitoin tarkoituksella extrapaljon vettä aamuruokaan jotta alkaisi hätä tulemaan, mutta ei. Neitikoira alkaa tosissaan rassata emännän hermoja prinsessan eleillään, tuon kokoisesta kun ei se sisälle tulevan nesteen määrä ole mikään pieni.

Päivällä katselin eilen harjoittelusta tuotua paksua pahviputkea, josta olin suunnitellut hamsterille ja kissoille virikettä. Stara kuitenkin innostui putkesta, joten pätkäisin sille about puolen metrin pätkän ja lykkäsin nokan eteen kaluttavaksi. Se sai pelkästä putkesta hupia useaksi tunniksi.

Kuvia

Ulosteista en jaksa enää edes avautua, mutta ajattelin kerrankin laittaa herrasta kuvia matkan varrelta. Ylin kuva on otettu vappupäivänä -15, muut ovat vanhempia aina kotiutumisesta tähän päivään.

Kodin turvajärjestelmä.

Talvi 2013-2014

Eka päivä kotona, oltiin juuri tultu kotirapulle pentua hakemasta 22.1.2014 :)

Stara 14vko

Stara 15vko

Korvaeläin <3

Matkalla uuteen kotiin. Stara 13vko

Joulukuu 2014

Huhtikuu -15

Puhaltelua x2

Jälleen kerran kusta ja paskaa. Voi huumori tule takaisin!!!!
Oltiin jo oltu kunnolla ulkona ja toin koirat 12 aikaan kotiin lähteäkseni kauppaan. Kaupasta tultuani noin 1,5h päästä painuin samantien takapihalle tupakalle ja päästin koirat mukaan. Stara teki pissat ulos. Tästä meni noin puoli tuntia kun se teki molemmat tarpeensa sisään, eikä tänään edes satanut. Ärsyttää.
Ja ennen kuin joku noheva tulee pätemään koiran terveystutkimuksilla, niin voin kertoa että tuota koiraa on tutkittu tonnien edestä, ja on konsultoitu eläinlääkäreitä ja muita harrastajia, seurattu koiraa neuroosiin saakka ja menetetty yöunia pohtiessa huomaanko (ja huomioinko) varmasti kaiken. Takapakit sisäsiisteydessä on kausittaisia, sen lisäksi että ovat sidoksissa säähän ja koiran väsymykseen. Tuo pystyy kevyesti pidättämään ainakin 16h. Tätä ei ole "testattu", vaan Stara pitää putkensa ummessa ihan itse jos sattuu sille tuulelle.

Sitten vähän vappuaaton illan touhuja, sen kun voi viettää myös kahvimuki kourassa koirien kanssa puistoillen :)

Kävin koirien kanssa puistossa myöhään illalla ja oltiin ehditty tunnin verran siellä olemaan, kun yhtäkkiä alkaa kuulua matalaa vahtihaukkua ja Stara tuijottaa pimeää metsää puiston vieressä. Tuo eläin kun ei koskaan turhia puhise, joten se sai aikaiseksi pienet väristykset itsellekin kun kauhuskenaariot hiipivät mieleen. Seuraavaksi räjähti Riesa, ja kun kutsuin koirat aidalta pois tuli Starakin varsin reippaasti, joka ei ole sille ihan normaalia käytöstä. Se juoksi luokse karvat pystyssä, ei hädissään vaan ehkä ennemminkin mua hakemaan, ja lähti juoksemaan takaisin aidalle varoittavan murahtelun ja puhinan saattelemana, tuo ääntely oli muuttunut vaan aavistuksen uhkaavammaksi. Kutsuin sitä uudelleen ja se tuli. Laitoin koirat hihnaan ja kävellessä autoon molemmat koirat murisi ja kulki metsää tuijottaen karvat pystyssä. Jäin hetkeksi uteliaisuuttani autoon istumaan ja pälyilemään metsikköön. En nähnyt metsässä ketään tai mitään, mutta kumpikin koirista tuijotti edelleen metsää kohti niinkuin siellä liikkuisi jokin. Ja jos se jokin liikkuu, sillä on todennäköisesti asiat hyvin. Starttasin auton ja lähdin hitaasti liikkeelle. Kun auto kääntyi, kääntyi myös koirat kontissa, katseet tiiviisti metsikössä. Hyi.

Narinaa

En olekaan kirjoittanut aiemmin inhokistani sateesta. Sitä on tullut koko päivän. Sateessa ei muuten ole mitään vikaa (tykkään siitä oikeasti), mutta Staran kanssa se on ongelma. Jälleen tänään tuo elukka pissasi ja kakkasi sisälle koska sade. Tuo ei vahingossakaan voi tehdä sateella tarpeitaan ulos ellen ole siellä niin kauan kunnes se ei enää pysty pidättää, ja siihen ei aina ole aikaa. Sateella se liikkuukin kuin olisi piesty pahemman kerran. Oltiin tänäkin aamuna pitkään ulkona, ja kun lähdin harjotteluun ja pyysin puolisoa laskemaan koirat pissalle kun tulee kotiin iltapäivällä, ei Stara tietenkään voinut pissata koska se stanan sade. Kun tulin kotiin, se teki sitten tarpeensa sisälle ennen kuin ehdin kissaa sanoa.

Tällaisina päivinä tekisi mieli luovuttaa. Sen lisäksi että tuolle ei mikään mene lanttuun ellen tahkoa joka ikinen päivä jo opeteltuja asioita, se vielä kusee ja paskoo sisälle puoltoista vuotiaana. Mulla ei oikein enää meinaa huumori, ymmärrys ja jaksaminen riittää, kun niitä tarpeita siivotaan etenkin syksyisin ja keväisin harva se päivä, sen lisäksi että tuon kouluttaminen vaatii kymmenen kertaa enemmän duunia kuin terveen koiran. Ja kyllä, se on hyvällä kelillä sisäsiisti, muutamia vahinkoja lukuunottamatta. Niin, ja ne ah niin ihanat kissat!! Pässi ei tajua hyvällä eikä pahalla jättää kissoja rauhaan. Sille ei vain mene kaaliin että omat kissat eivät ole vapaata riistaa. Mä olen muutamaan otteeseen lähiaikoina ollut valmis tekemään tuosta elukasta pelkän muiston. Kuitenkin jokin takaraivossa kiljuu jotta pitäisi vain jaksaa, kyllä se siitä, onhan mulla erityislapsikin jonka kanssa on pärjätty, joten miksei sitten erityiskoirankin kanssa voisi pärjätä. Niin...

Olen pohtinut myös keharikoiran pidon eettistä puolta, ja tullut tulokseen että niin kauan kun koira ei kärsi tilastaan, en tee sille hallaa pitämällä sitä hengissä. Se juoksee päivittäin vapaana, sitä aktivoidaan ja sen elämässä on paljon virikkeitä. Se on (ainakin mitä se ulospäin näyttää) onnellinen koira.

Huomenna on parempi päivä. En suostu rypemään kiukussa, turhautumisessa ja riittämättömyyden tunteessa, vaan pusketaan etiäpäin nyt kun pahin purkaus on ulkona ja kaikki se ärsytys ja paha mieli purettu kirjoittamalla.

Kevättä rinnassa

Olen kiinnittänyt huomiota Staran liikkumiseen nyt kun lumet on sulanut ja on lämpimämpi. Sen liikkuminen on helpompaa ylipäätään, vaikka se edelleenkin vähän hankalammassa maastossa horjuu ja tekee sivuaskelia. Se on myös viime aikoina kaatunut pari kertaa.
Jokunen päivä sitten se yritti ensimmäistä kertaa elämässään hypätä meidän takapihan suht matalan aidan yli, jääden roikkumaan aidalle mahastaan. Joku ehkä pitäisi sitä kamalana, mutta musta se kertoo siitä että tuo eläin kehittyy johonkin suuntaan. Se ei ole aiemmin hyppinyt kuin korkeintaan ihmisiä vasten, eikä se ole mennyt edes matalien esteiden yli. Mielestäni aidan yli yrittäminen on positiivinen asia, siitä huolimatta ettei se toki ole hyväksyttävää että koirat karkailisi. Eipä meillä koirat valvomatta takapihalla notkukaan.

Eilen käytiin pitkällä lenkillä ja lenkin päätteeksi mentiin puistoon jotta Starakin saisi riekkua. Tein virheen että nostin keppiä ylös jotta Riesa hyppäisi, koska Stara hyppäsi myös, muttei onnistunut pitämään itseään suorassa vaan tippui kyljelleen alas. Se oli hetken vähän kipeän oloinen, mutta jatkoi sitten niinkuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Annoin sille kotiin tultua Rimadylin vaikkei enää kipeältä vaikuttanutkaan.

Tehdään jatkuvasti kontaktiharjoituksia ja luoksetulotreeniä ulkona, ja istuminen, käsikosketus ja odottaminen on arkipäivää kotonakin. En edes jaksa aina kirjoittaa niitä ylös koska niitä tehdään niin paljon. Nyt aletaan kuitenkin taas harjoittelemaan alustaa ja ihmisten kohtaamista aktiivisemmin, kun ne on vähän jäänyt viime aikoina.

Perusasentoa ja ryömimistä

Käytiin ensin Staran kanssa kaksin nauttimassa kevätsäästä ja sen jälkeen tehtiin kotona hieman perusasentoa ja harjoiteltiin ryömimistä. Staran kanssa on mukava käydä kahdestaan kävelyillä.

Perusasento sujuu kivasti koska sitä on tehty nyt lähes päivittäin paljon, mutta ryömiminen jouduttiin aloittamaan ihan alusta koska siitä on ollut taukoa.
Stara oli aivan intona ja kun pyysin sen sivulle, se mölysi ja mukamas haukkui ja jalkoihinsa sotkeutuen rojahti sivulle istumaan. Kun oltiin jonkin verran tehty toistoja, se alkoi halllitsemaan kalustonsa eikä kompuroinut ja sössinyt ihan niin paljon. Ryömiminen meni vähän niin ja näin, mutta sain sen houkuttelemalla ryömimään pari metriä ja lopetettiin harjoittelu siihen.



Ihana koira. Tuo antaa hirveän paljon iloisuudellaan ja innokkuudellaan, eikä sen kanssa työskennellessä voi hermostua kun sen sählääminen saa vaan nauramaan vedet silmissä kun se oikein innostuu.

Kuulumisia jälleen

Pari viikkoa on vierähtänyt sulatellessa kehitysvammaa ja koittaessa relata koiran kanssa, sillähän on kaikki hyvin. Siihen nähden hyvin että kyse ei ole kivuista vaan keharista.
Ollaan tehty vähän sivulle- ja luoksetuloa, etsitty nameja ja harjoitettu takapäätä tasapainottelemalla. Tuloksia ei persuksiin olla saatu, mut sivulletulo toimii :D

Stara on alkanut lumien sulettua ihmettelemään kaivoja. Siis sellaisia ritiläkaivoja joita joka kadulla on, ja joita se on nähnyt siitä lähtien kun muutti Helsinkiin tammikuussa 2014. Se ei meinaa päästä yli eikä ympäri nähdessään moisen, vaan jää hölmönä tuijottamaan ja kääntelee päätään kuin kuunnellen. Kai siellä sit veden äänet kuuluu. Vettä inhoava koira koki myös elämyksiä joku aika sitten puistossa jossa luminen ja jäinen maa oli sulanut osittain ja maahan oli ilmestynyt railo josta virtasi sula vesi. Herranjestas kuinka ihmeissään pieni koira oli :D


Olisi kiva löytää vähän vertaistukea tällaisen "ikuisen vauvan" kanssa elämiseen, mutta taitaa olla hakuammuntaa. Harva tuntuu tietävän että koirakin voi olla kehitysvammainen ja pystyy silti elää asian kanssa. En ollut itsekään koskaan moisesta edes kuullut, vaikka noiden kanssa on tullut vuosi jos toinenkin elettyä. Ehkä mukavinta olisi kuulla koirista jotka elää vammansa kanssa ja voi hyvin. Se antaa lisää toivoa ettei tää tästä pahemmaksi muutu, ja ehkä kuulisi keinoja joilla mahdollisesti voisi kehittää takapään koordinaatiota ja lihaksistoa.

Se oli sitten siinä

Laitoin sähköpostia tänään Talviolle kyselläkseni Staran likvor-näytteiden tuloksista, ja että saisinko kehitysvamma diagnoosin paperille koska siitä ei ole mustaa valkoisella. Tässä vastaus:

Mä olen hyvin huojentunut. Tutkiminen on ohi, ja nyt mennään etiäpäin näillä mitä on saatu :)

Periytyvyydestä ei voi sanoa varmuudella, kyse voi olla myös vaikkapa hapen puutteesta synnytyksen aikana. Todella toivon ettei Staran sisaruksille tule mitään, sillä tää tie on ollut hiton raskas kulkea.

Nyt kun tää hässäkkä on ohi, voidaan keskittyä olennaiseen, eli nauttimaan elämästä. Suunnitelmat pysyy edelleen osittain (Stara pääsee loistamaan sosiaalisuudellaan :D), ja katsotaan miten koira kehittyy jotta saako sitä koskaan pulkan eteen. Todennäköisesti ei, mut aina voi toivoa :)

Osteopaattia ja muuta

Harjoiteltiin Staran kanssa aamulla kyljellä makaamista tarkoituksena helpottaa osteopaatin työtä. Ollaan se opeteltu jo pentuna, mutta ei olla tehty aikoihin jjoten vähän pientä muistin palautusta. Huvittavaa nähdä miten koira suorastaan heittäytyy kyljelle vihjeestä, kun se taas tajusi mistä on kyse :D

...ja osteopaatin jälkeen:

Hävettää. Stara oli kuin kuriton kakara eikä aloillaan olemisesta meinannut tulla mitään. Oikealla SI-nivelessä oli pientä jäykkyyttä ja samoin kallonpohjassa, mutta muuten ei mitään huomautettavaa tai hoidettavaa. Kyllä mä sen vähän arvasinkin kun ei oo tuntunut omiin käsiin jumiselta, mutta tulipahan käytyä kuulemassa se joltain ammattilaiselta :)

Mulla on kaikkinensa aivan mielettömän hyvä fiilis nyt kun on saanut vastauksia kysymyksiin eikä ole enää niin epätietoinen. Ehkä mulla ei sitten ole sitä vetokoiraa jonka alunperin halusin, mut mulla on silti yks kivoimmista (ja hölmöimmistä) koirista mitä tiedän, joten keksitään sitten harrastus johon pystytään :)

Koirani on kehari

Käytiin tänään jälleen lääkärissä ja lekuri katsoi magneettikuvat ja uusimman (eilen otetun) videon Starasta. Katsottiin taas liikkeitä ja koira vaihtoi peitsistä raviin ja toisinpäin miten sattuu. Lähetettiin vielä selkäydinnesteet tutkittavaksi ja niiden tulokset tulee ensi viikon lopulla.
Joka tapauksessa tähänastisten tutkimusten perusteella lopputulos on että koira on kehitysvammainen ja sillä on lievä ataksia.

Juteltiin jatkosta ja sain ohjeeksi syöttää koiralle B-vitamiinia, omegoita ja magnesiumia, joita se muutenkin syö ja on saanut viimeisen kuukauden omegoita tupla-annoksella, joka ei kuulemma ole huono juttu. Olin siis jo jotain onnistunut tekemään oikein. Lekuri sanoi että epäilee ettei tila tule pahenemaan, mutta seurataan ja jos jotain ilmenee niin katsotaan sitten mitä tehdään.

Mä olen onnellinen. Lähinnä siksi että mulla on joku tieto mikä Staraa vaivaa, ja meillä on toivoa tulevista yhteisistä vuosista. Sitä toivoa mä eniten kaipasin. Nyt mennään päivä kerrallaan ja katsellaan, ja ensi viikolla selviää näytteidenkin tulokset. Ehkä tää tästä :)

Uusi video

Tänään yhden aikaan päivällä poitsun liikkuminen oli tätä:

En oikeasti tiedä mitä pitäisi ajatella. Olo on tosi surullinen kun katson alle puolitoista vuotiasta hemmetin kivaa ja kilttiä koiraa jonka liikkuminen tuntuu ajoittain vaan pahenevan. Jos katsoo youtubeen aiemmin lisäämiäni videoita vanhimmasta alkaen, on liikkeessä eroja tähän päivään verrattuna.

Mä odotan huomista reissua Talviolle kuin kuuta nousevaa. Pakko tälle joku selitys on olla!!!

Odottelua

Ystäväni näki Staran vajaa viikko sitten ekaa kertaa kuukauteen, ja sanoi että koira on mennyt huonommaksi. Videoin Staraa ja tässä muutama pätkä:

Kuvattu viikko sitten

Kuvattu tammikuussa -15

Tammikuu -15

Joulukuu -14

Youtubesta löytyy videoita Staraa koskien, ja laitan sinne sitä mukaa lisää kun tulee kuvattua.

Varasin uuden ajan Talvion luokse 27.2. Vien magneettikuvat ja Stara tulee mukaan, koska se sai vähän aikaa sitten "halvaus"kohtauksen, jollaista ei ollut ollut ennen edellistä Talvion käyntiä. Lauantaina 28.2. on aika myös osteopaatille, josko apua löytyisi.

Stara on ollut tosi pirteä ja reipas, mutta tänään kävely sujui aika huonosti ja koira oli jotenkin apaattisen oloinen. Se horjahteli paljon ja vältteli vaikeampia maastoja kuten tienpientareet jne. Raasu... En oikein tiedä sittenkään onko tuo kipeä vai eikö se ole. Seuraan nyt ainakin huomisen ja jos vielä sama meno jatkuu niin syötän kipulääkekuurin varmuuden vuoksi. Vastetta kipulääkkeisiin ei tosin ole tullut vaikka niitä on kuureina kokeiltukin pariin otteeseen eläinlääkärin kehotuksesta.

Helvetin kuustoista että voi olla vaikeaa!!! En tiedä mitään kurjempaa kuin lapsen tai lemmikin sairastaminen :(

Märehtimistä

Stara oli eilen koulussa mukana. Ehkä parasta ikinä että on koulu johon saa koiran ottaa mukaan, etenkin kun tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan paljon treeniä kun koira on nuori ja yli-innokas.

Tänään juttelin eilisen luennoitsijan kanssa, joka sanoi että Stara on vino ja jotenkin löysä ja horjuu.
Niinhän se on. Kun pääsin koulusta kotiin tänään, oli Stara pissannut alleen ja pääsin samantien pyykille. Illalla otin koiran mukaan takapihalle tupakalla käydessäni ja ihmettelin kun Stara ei mennyt portaita alas (meillä on huimat kolme puista askelmaa) vaan jäi istumaan pylly ylimmälle portaalle ja etujalat keskimmäiselle. Kun pyysin koiraa siirtymään sisälle mentäessä, sen oli erittäin vaikea laskeutua portaita väistääkseen ja se rojahti alas takapään pettäessä ihan kuin se olisi hetkellisesti halvaantunut, ja portaiden ylösnousu oli työn ja tuskan takana. Kirosin ettei taas ollut kamera kuvaamassa koko ajan jotta olisin saanut tuon(kin) videolle. Kun vihdoin päästiin sisälle, Stara oli taas "normaali" itsensä, eli siis niin normaali kuin se vain voi olla. Annoin 100mg Rimadylia varmuuden vuoksi. En usko että koira oli kipeä, mutta mieluummin katson kuin kadun. Myöhemmin iltalenkillä vauhtia riitti eikä mistään takapiha-episodista ollut tietoakaan.

Surettaa. Nuori älyttömän kiva koira ja jotain on pielessä. Eniten pelkään jonkin sortin rappeumaa, koska sille ei todennäköisesti mitään voisi tehdä. Lohduttaa kuitenkin että sekä eläinlääkärit että minä itse ja monet tutut eivät näe koiraa kipuilevana, vaan muuten pirteänä kaverina jolla nyt vaan sattuu olemaan normaalia heikompi koordinaatio ja lihaskehitys.

Kuvailen nykyään Staraa aika paljon ja näytin alkuviikosta videoita koulussa luennoivalle eläinlääkärille, joka oli myös sitä mieltä että jotain on vinossa. Muutakin kuin Staran ranka liikkuessa.

Tässä pari kuvaa Staran seisomistavasta:

...ja:

Kummastakin kuvasta näkyy selkeästi kuinka koira seisoo paikoillaan, mutta takajalat menee miten sattuu. Alemman kuvan on ottanut kasvattaja huhtikuussa 2014, koiran ollessa hieman alle puoli vuotias.

Alan olla aika loppu tähän jatkuvaan huoleen. Keksin miljoona juttua joita voisi tutkia, mutta koska kaikki maksaa niin tolkuttomasti ei ihan kaikkeen pysty venymään. Seuraava etappi on Talvion vastaanotto magneettikuvien kera, ja sieltä akupunktioon ja osteopaatille, josko saatais edes jotain apuja. Akua tekevä eläinlääkäri ei tosin ole varma voiko akupunktio tehota tällaiseen kun aivoissakin on kuitenkin löydös, mutta oli halukas kokeilemaan ja sain kolmen kerran käynnit alle puoleen hintaan kun ehdottomasti haluan itsekin kokeilla, siitä huolimatta ettei siitä apua välttämättä ole.

Elämme jänniä aikoja...

Magneettikuvausta...

Käytiin perjantaina 30.01. magneettikuvissa Aistissa Vantaalla.
Sinänsä käynti oli pettymys, että kukaan ei maininnut ettei siellä ole suomea sopertavia neurologeja, joten osa oireista ja monista kysymyksistä jäi sanomatta.

Staran normi olemus outoine liikkeineen muuttui neurologin suussa kohtauksiksi vaikka kuinka toitotin että ne eivät ole kohtauksia. Epilepsiankin lekuri otti puheeksi, mutta mun on vaikea sellaiseen uskoa koska nää jutut eivät tule kohtauksittain. Stara peitsasi ja liikkui löysästi kun jouduttiin monta kertaa hitaasti laahustamaan kävelytietä ees taas, mutta ilmeisesti se on ihan normaalia. Kuten myös se että liikunnasta huolimatta koira ei kehitä lihaksistoaan. Kasvulinjoista ei edes kysytty kun en osannut valmistautua ennen lekuria ulkomaalaiseen lääkäriin ja kirjoittaa englanniksi kaikkea paperille, menin nimittäin aivan lukkoon kun tajusin että pitäisi osata selittää horjumiset, takapään pettämiset, löysät liikkeet, lihaksettomuus, kasvulinjat, jne. englanniksi. Hitto.

Joka tapauksessa kuvissa (pää ja niska) ei näkynyt muuta kuin lateraalisten kammioiden suurentumaa, josta neurologi ei edes kertonut (ainakaan sen mitä minä ja ystäväni ymmärrettiin) vaan luimme sen vasta papereista. Kurjaa. Mulla olisi ollut kysyttävää aiheesta koska aina ei ystävämme Google ole järkevin ratkaisu etsiä vastauksia.

Viikonlopun aikana Stara kaatui yhden ulkoilun aikana kolmesti. Se on enemmän kuin aiemmin. Tarkoituksena oli kuvata sen liikkeitä, mutta koska olin yksin ja asiaripuli iski, viestittelin ystävän kanssa enkä saanut kompurointeja videolle. Jatkossa otan kameran mukaan jotta voin puhua puhelimessa samalla kun kuvaan.

Laitanpa tähän kuvan Staran kumimaisista takajaloista jotka saa mut välillä kauhun valtaan kun näyttävät siltä että katkeavat. Koira seisoo kuvassa ns. "normaalisti". Se painaa yleensä takapäätä jotenkin alas ja vetää takajalat kropan alle, ja jalkoihin muodostuu tuollainen mutka (kulmaukset eivät siis ole mitenkään extremet ja jalat siksi tuollaiset). Sen välijalkojen alue taipuu myös välillä banaaniksi, ja olen miettinyt mistä se johtuu, sillä moista en ole ennen nähnyt. Takajalkojen alleen vetämisen se tekee esimerkiksi haistellessaan ulkona; kävelee hajulle ja pysähtyessään vetää takajalat kropan alle jääden ihmeelliseen kyyryasentoon.

Ehkä mun arviointikykyä pidetään huonona. Ehkä se onkin sitä. Mutta mä tunnen koirani. Tiedän milloin sillä ei ole kaikki hyvin vaikka se ei osoittaisi suoranaista kipua, ja teen mitä tahansa selvittääkseni ajoissa mikä on vialla jotta voin tehdä asialle jotain. Aivan sama vaikka olisin itse tietämättäni syypää; osaan kyllä katsoa myös peiliin ja myöntää tehneeni virheen jos sellainen eteen tulee, ja pyrin myös oppimaan virheistäni. Saattaa tottakai olla niinkin että koiran fyysinen olemus johtuisikin musta, mutta en äkkiseltään oikein keksi miten olisin voinut aiheuttaa koiralle tällaista. Normi liikunnasta ja ruokinnasta ei pitäisi seurata tällaista.