Sinänsä käynti oli pettymys, että kukaan ei maininnut ettei siellä ole suomea sopertavia neurologeja, joten osa oireista ja monista kysymyksistä jäi sanomatta.
Staran normi olemus outoine liikkeineen muuttui neurologin suussa kohtauksiksi vaikka kuinka toitotin että ne eivät ole kohtauksia. Epilepsiankin lekuri otti puheeksi, mutta mun on vaikea sellaiseen uskoa koska nää jutut eivät tule kohtauksittain. Stara peitsasi ja liikkui löysästi kun jouduttiin monta kertaa hitaasti laahustamaan kävelytietä ees taas, mutta ilmeisesti se on ihan normaalia. Kuten myös se että liikunnasta huolimatta koira ei kehitä lihaksistoaan. Kasvulinjoista ei edes kysytty kun en osannut valmistautua ennen lekuria ulkomaalaiseen lääkäriin ja kirjoittaa englanniksi kaikkea paperille, menin nimittäin aivan lukkoon kun tajusin että pitäisi osata selittää horjumiset, takapään pettämiset, löysät liikkeet, lihaksettomuus, kasvulinjat, jne. englanniksi. Hitto.
Joka tapauksessa kuvissa (pää ja niska) ei näkynyt muuta kuin lateraalisten kammioiden suurentumaa, josta neurologi ei edes kertonut (ainakaan sen mitä minä ja ystäväni ymmärrettiin) vaan luimme sen vasta papereista. Kurjaa. Mulla olisi ollut kysyttävää aiheesta koska aina ei ystävämme Google ole järkevin ratkaisu etsiä vastauksia.
Viikonlopun aikana Stara kaatui yhden ulkoilun aikana kolmesti. Se on enemmän kuin aiemmin. Tarkoituksena oli kuvata sen liikkeitä, mutta koska olin yksin ja asiaripuli iski, viestittelin ystävän kanssa enkä saanut kompurointeja videolle. Jatkossa otan kameran mukaan jotta voin puhua puhelimessa samalla kun kuvaan.
Laitanpa tähän kuvan Staran kumimaisista takajaloista jotka saa mut välillä kauhun valtaan kun näyttävät siltä että katkeavat. Koira seisoo kuvassa ns. "normaalisti". Se painaa yleensä takapäätä jotenkin alas ja vetää takajalat kropan alle, ja jalkoihin muodostuu tuollainen mutka (kulmaukset eivät siis ole mitenkään extremet ja jalat siksi tuollaiset). Sen välijalkojen alue taipuu myös välillä banaaniksi, ja olen miettinyt mistä se johtuu, sillä moista en ole ennen nähnyt. Takajalkojen alleen vetämisen se tekee esimerkiksi haistellessaan ulkona; kävelee hajulle ja pysähtyessään vetää takajalat kropan alle jääden ihmeelliseen kyyryasentoon.
Ehkä mun arviointikykyä pidetään huonona. Ehkä se onkin sitä. Mutta mä tunnen koirani. Tiedän milloin sillä ei ole kaikki hyvin vaikka se ei osoittaisi suoranaista kipua, ja teen mitä tahansa selvittääkseni ajoissa mikä on vialla jotta voin tehdä asialle jotain. Aivan sama vaikka olisin itse tietämättäni syypää; osaan kyllä katsoa myös peiliin ja myöntää tehneeni virheen jos sellainen eteen tulee, ja pyrin myös oppimaan virheistäni. Saattaa tottakai olla niinkin että koiran fyysinen olemus johtuisikin musta, mutta en äkkiseltään oikein keksi miten olisin voinut aiheuttaa koiralle tällaista. Normi liikunnasta ja ruokinnasta ei pitäisi seurata tällaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti