Pitkästä aikaa tekstiä poitsustakin...
Ei olla nyt tottisteltu juuri ollenkaan, sillä sekä koirat että minä itse ollaan oltu koko kevät vuoron perään kipeinä.
Stara tarjoaa kuitenkin itse perusasentoa, maahanmenoa ja eteen istumista ajoittain.
Käytiin pari viikkoa sitten kasvattajan luona hakemassa koirille lihoja, ja Stara voi pahoin koko automatkan. Cerenia ei auttanut, vaan koko takakontti oli paksun liman peitossa pojan kuolaamisen vuoksi.
Stara on nyt puolivuotiaana reilun polven korkuinen, vatsataudeista jne. selvittyämme se on saanut myös painoa takaisin ja turkki kiiltää.
Meillä oli karkailun kanssa vähän ongelmaa aiemmin, ja sen seurauksena Stara sai juosta liina perässä lenkeillä, jotta kykenen puuttumaan törppöilyyn heti.
Sen uteliaisuus ja rohkeus tuottaa ajoittain haasteita, sillä se menee päätä pahkaa milloin minkäkin mielenkiintoisen asian luokse, oli se sitten toinen koira, ihminen tai mikä vaan.
Kotona se on edelleen suhteellisen rauhallinen ikäisekseen.
Mitään suurempaa se ei ole tuhonnut, ja on yöt pissaamatta sisälle.
Innostuessaan vahinkoja kuitenkin käy edelleen, ja se kieltämättä harmittaa, sillä pissan määrä tuon kokoisella koiralla ei ole enää pikkulätäkkö, vaan sitä tulee kuin Niagarasta.
Nyt kun ilmat ovat lämmenneet, olisi tarkoitus alkaa pitkän kaavan mukaan totuttamaan Staraa autoiluun.
Ensin ihan vain istumista autossa kontti auki, myöhemmin laitetaan auto käyntiin ja lopulta lyhyitä matkoja ajellen.
Arvioisin tähän menevän aikaa muutama kuukausi, ennen kuin Stara pystyy edes lyhyen matkaa oikeasti relata autossa.
Pääasia kuitenkin, että sen stressin saa pois jotta päästään treenaamaan eikä jännitys ime kaikkia mehuja ja paha olo estä namipalkkausta uusia asioita opetellessa.
