Märehtimistä

Stara oli eilen koulussa mukana. Ehkä parasta ikinä että on koulu johon saa koiran ottaa mukaan, etenkin kun tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan paljon treeniä kun koira on nuori ja yli-innokas.

Tänään juttelin eilisen luennoitsijan kanssa, joka sanoi että Stara on vino ja jotenkin löysä ja horjuu.
Niinhän se on. Kun pääsin koulusta kotiin tänään, oli Stara pissannut alleen ja pääsin samantien pyykille. Illalla otin koiran mukaan takapihalle tupakalla käydessäni ja ihmettelin kun Stara ei mennyt portaita alas (meillä on huimat kolme puista askelmaa) vaan jäi istumaan pylly ylimmälle portaalle ja etujalat keskimmäiselle. Kun pyysin koiraa siirtymään sisälle mentäessä, sen oli erittäin vaikea laskeutua portaita väistääkseen ja se rojahti alas takapään pettäessä ihan kuin se olisi hetkellisesti halvaantunut, ja portaiden ylösnousu oli työn ja tuskan takana. Kirosin ettei taas ollut kamera kuvaamassa koko ajan jotta olisin saanut tuon(kin) videolle. Kun vihdoin päästiin sisälle, Stara oli taas "normaali" itsensä, eli siis niin normaali kuin se vain voi olla. Annoin 100mg Rimadylia varmuuden vuoksi. En usko että koira oli kipeä, mutta mieluummin katson kuin kadun. Myöhemmin iltalenkillä vauhtia riitti eikä mistään takapiha-episodista ollut tietoakaan.

Surettaa. Nuori älyttömän kiva koira ja jotain on pielessä. Eniten pelkään jonkin sortin rappeumaa, koska sille ei todennäköisesti mitään voisi tehdä. Lohduttaa kuitenkin että sekä eläinlääkärit että minä itse ja monet tutut eivät näe koiraa kipuilevana, vaan muuten pirteänä kaverina jolla nyt vaan sattuu olemaan normaalia heikompi koordinaatio ja lihaskehitys.

Kuvailen nykyään Staraa aika paljon ja näytin alkuviikosta videoita koulussa luennoivalle eläinlääkärille, joka oli myös sitä mieltä että jotain on vinossa. Muutakin kuin Staran ranka liikkuessa.

Tässä pari kuvaa Staran seisomistavasta:

...ja:

Kummastakin kuvasta näkyy selkeästi kuinka koira seisoo paikoillaan, mutta takajalat menee miten sattuu. Alemman kuvan on ottanut kasvattaja huhtikuussa 2014, koiran ollessa hieman alle puoli vuotias.

Alan olla aika loppu tähän jatkuvaan huoleen. Keksin miljoona juttua joita voisi tutkia, mutta koska kaikki maksaa niin tolkuttomasti ei ihan kaikkeen pysty venymään. Seuraava etappi on Talvion vastaanotto magneettikuvien kera, ja sieltä akupunktioon ja osteopaatille, josko saatais edes jotain apuja. Akua tekevä eläinlääkäri ei tosin ole varma voiko akupunktio tehota tällaiseen kun aivoissakin on kuitenkin löydös, mutta oli halukas kokeilemaan ja sain kolmen kerran käynnit alle puoleen hintaan kun ehdottomasti haluan itsekin kokeilla, siitä huolimatta ettei siitä apua välttämättä ole.

Elämme jänniä aikoja...