Entinen ruoansulatusvammainen

Mulla on ollut tarkoitus kirjoittaa jo aikaisemmin Staran vatsaongelmista ja missä tilanteessa ollaan nyt, mutta se on jäänyt kaiken muun jalkoihin, joten päätin kehittää aikaa ja energiaa tähän tänään.

Staralla oli paha giardia-tartunta pentuna. Se ripuloi lähes tauotta kotiutumisestaan asti, ja maaliskuun lopulla -14 lähdettiin yöllä päivystykseen kun pentu meni heikkoon kuntoon. Se oli saanut jo aiemmin vatsaa rauhoittavia sekä antibioottikuurin ripulin hoitoon, mutta niistä ei ollut hyötyä, ja vasta päivystyksessä giardia-pikatestillä selvisi syykin. Giardia tuhoaa suolinukkaa ja saattaa aiheuttaa arpeutumista suolistoon, joka luonnollisesti vaikuttaa koiran suoliston toimintaan. Yleensä terveillä koirilla se saattaa aiheuttaa hieman löysää mahaa tai ei oireile ollenkaan, mutta pennuilla tai heikon vastustuskyvyn omaavilla seuraukset voivat olla vakavampia.

Tuon tartunnan myötä meillä syötiin pelkkää raakaa pitkään, sillä Staran vatsa ei kestänyt edes yhtä desiä laadukastakaan kuivaruokaa lihan seassa. Kesän -15 aikana tilanne kuitenkin muuttui, jonka huomasin sattumalta kun opiskelijabudjetti pakotti siirtymään osittain kuivaruokaan, ja Staran vatsa kestikin sen. Alkuun se oli hieman löysällä, mutta p*skaa ei ollut metrin korkeudessa roiskeina. Sen jälkeen olen syöttänyt koirille sekä raakaa että nappulaa vaihtelevin suhtein, ja tällä hetkellä Staran vatsa on useimmiten normaali, eikä enää haittaa vaikka sille syöttäisi ruoan jämät tai tyttären leipä menisi väärään suuhun. Se on välillä syönyt myös pelkkää kuivaruokaa, eikä vatsa ole reagoinut. Kuivaruoka tulee kuitenkin valita tarkoin. Täytyy sanoa että olen helpottunut, sillä en tiedä montaa kurjempaa asiaa kuin koira jonka vatsa ei kestä mitään. Se ei ole ikävää pelkästään omistajalle, vaan myös koiralle.

Epäilin jo aiemmin että vatsaongelmat saattaisivat johtua giardiasta, sillä olin jonkin verran aiheesta lukenut ja Eviraankin otin yhteyttä saadakseni lisätietoa kun ei ollut entuudestaan tuttu vaiva, mutta ajattelin että onhan sekin mahdollista että koira on vain yksinkertaisesti herkkis. Luojan kiitos kaikki on todennäköisesti johtunut "vain" tuosta viheliäisestä alkueläimestä.

On pakko vielä lopuksi hehkuttaa kuinka onnellinen olen, kun koirat olivat perjantaina ensimmäistä kertaa kahdeksan tuntia keskenään, ja kotiin tullessa Stara ei ollut pissannut sisään. Olin bussissa jo lietsonut itseni tappiomielialalle ja henkisesti valmistautunut siivoamaan lainehtivan asunnon, mutta yllätys oli melkoinen avatessani oven ja käydessäni asunnon läpi :)

Rinexinistä ei ole ollut apua kuten Talvio arvelikin, vaan Stara on lääkityksestä huolimatta pissaillut sisään säännöllisesti.

Niin on syyskuukin ohi

Ihana, kaunis, aurinkoinen syyspäivä takana. Stara on vielä nyt illallakin kovin väsynyt eilisen aamun puistoilusta, joten jäi pitkä päivälenkki tekemättä tänään :/ Hain joka tapauksessa tänään Staralle Rinexinin pidätysongelmiin, vaikka lekuri sanoikin ettei usko siitä olevan apua Staran tapauksessa. Halusin kuitenkin yrittää. Eipä se mitään ota jos ei annakaan :) En aloittanut lääkettä vielä, sillä olen kotona tämän viikon ja koira pääsee ulos vähän väliä. Stara on ollutkin viime viikon torstaista saakka pissaamatta sisälle vaikka ollaan oltu töissä ja viikonloppuna oli menoa.

Pikkuhukka on viime aikoina hakeutunut nukkumaan mun tyynyn viereen, ja tulee päivittäin varovasti luokse, painaa pään syliin ja istahtaa viereen. Voiko hellyttävämpää olla? Ollaan lenkkeilty harvakseltaan, sillä suurin osa pidemmistä ulkoiluista vietetään nykyään puistossa jossa Stara saa liikkua vapaasti sen mitä itse jaksaa. Se sai myös ystäväni huskymix pennusta uuden kaverin, ja olin positiivisesti yllättynyt kuinka varovainen Stara tuon pienen pennun kanssa oli. Ei mitään ylimääräistä rehaamista tai reikäpäänä pennun kumoon keilaamista, jota kauhulla odotin kun koirat tapasivat ekaa kertaa pennun ollessa about yhdeksän viikkoinen.

Eiliseltä puistoilulta saatiin napattua kuva kun kerrankin kummatkin pöljät olivat edes naama kameraan päin, vaikka suoraa kameraan katsomista onkin turha odottaa molemmilta samaan aikaan :D

Ja puiston jälkeen meno oli tällaista

Tällä hetkellä (taas kun ei ole pian viikkoon tarvinnut pissaa siivota) on toivo korkeammalla kuin hetkeen. Ehkä tää tästä. Ehkä me vielä onnistutaan. Vielä viime viikon alussa itkin omaa väsymystäni Staran kaivautuessa kainaloon kuin mitään ei koskaan tapahtuisi "väärin". Voi reppanaa <3 Se ei onneksi tajua tuon taivaallista mun pään sisällöstä. En kyllä tajua minäkään enää.

Pakko laittaa vielä yksi kuva kun mulla oli tosi pahoja kramppeja selässä pari viikkoa sitten, ja Stara toimi parhaana hoitajana :) Se katseli ensin hieman kauempaa ja kuunteli tuskailua ja ähinää aikansa, könysi sitten viereen ja painoi pään syliin. Voi miten rakas tuo onkaan <3 Kivut unohtui aika nopeasti kun koko tilanne oli niin kummallinen. Koira reagoi tavalla jota en ennen ole siinä nähnyt. Ja oli osansa toki parilla Tramalillakin... x)

Lisäyksenä 1.10.:

Laittelin sähköpostitse Staran videoita magneettikuvat ottaneelle neurologille elokuun lopulla (sille joka antoi ymmärtää tammikuussa ennen mri-kuvaa että vika on mun päässä, ei koiran, mutta löysikin sitten lateraalisista aivokammioista suurentumaa), ja nyt hänkin näki kuinka koira on muuttunut. Ilmeisesti useampi lääkäri on katsonut videot ja paikallistavat ongelmat päähän, mutta eivät usko että kaikki meidän ongelmat ovat neurologisia. Neurologi kehoitti tutkimaan sydämen, maksan ja munuaiset jotta niiden sairaudet voidaan lukea pois. Viimeisimpänä mainittuja ei ole vielä tutkittu, enkä tiedä tullaanko edes tutkimaan. 

Alkusyksyn kuulumisia

Olen Staran vuoksi ollut tyytyväinen viileään kesään, se kun ei jaksa edes kävellä saati kovempaa liikkua kun on lämmintä. Ajelin sen turkinkin jossain vaiheessa kun tuntui että se kärsi sisätiloissakin suunnattomasti vaikkei ole edes kunnon kesä ollut. Juuri kun mietin että ihanaa, syksy alkaa, alkoikin se "oikea" kesä :D

Stara on pitkän aikaa tehnyt tarpeensa sisälle, ja vain kuusi tuntia käyttämättä kun nukutaan on saanut pojan vuotamaan pari kertaa. Koska Stara on syönyt J&V nappulaa pentuna, ostin sitä säkin kun tuli yllättäviä menoja eikä opiskelijabudjetti antanut periksi pelkkää lihaa syöttää. J&V on kuulemma sopinut sille pentuna. Ei sovi ainakaan enää ei. Se sontii kuin lehmä, mutta positiivista on ettei se ole mennyt ripulille vaikkei nyt kiinteetä ulostetta tulekaan. Kuun vaihdetta odotellessa jotta päästään taas aiempaan ruokintaan. Stara on saanut kuitenkin lihaa luidensa ympärille, eikä kyse ole turvotuksesta. Lihasta ei toki sentään, sehän olisikin ihan liikaa pyydetty -.-

Kävin viime viikolla koirien kanssa hakemassa tyttären koulusta, ja koiria autoon laittaessa Stara ei millään meinannut suostua hyppäämään autoon. Ihmettelin asiaa koska onhan se aina vastahakoinen autoon menon suhteen, mutta nyt se oli tosi hankala. Stara kuitenkin viimein hyppäsi autoon, ja putosi samantien alas jalkojen lähtiessä alta. Ei kun uudestaan ja sitten onnistui. Kokeilin koiran läpi eikä se aristanut mitään paikkaa tai ollut muuten millänsäkään tippumisesta.
Kun tultiin kotiin ja päästiin meidän rapulle jossa on huimat nelisen porrasta, lähti Staran takapää alta ja se räpiköi kuin kala kuivalla maalla, etujalkojen yrittäessä pitää kroppaa jotenkin pystyssä. Se sai kuitenkin kasattua itsensä, jonka jälkeen portaiden nousu sujui ongelmitta.

Meillä oli myös about kuukausi takaperin joku ihmeellinen nykimiskohtaus kun oltiin koirapuistossa. Stara ei ollut suostunut liikkumaan moneen päivään kunnolla vaikka mahdollisuuksia oli, ja tämäkin ulkoilu tehtiin niin että juoksee jos tahtoo. Stara seisoi keskellä puistoa vähän pallo hukassa kun sillä alkoi yhtäkkiä raajat nykimään. Tilanne kesti vain hetken, ehkä puolisen minuuttia, ja koira pysyi koko ajan tolpillaan, mutta säikähdin tottakai, koska ensimmäinen mikä tuli mieleen oli lievä epileptinen kohtaus. Se tästä vielä puuttuisi.

Kaiken tämän keskellä olen alkanut pohtia vakavissani koiran nukuttamista. Vaikka se ei edelleenkään ole kipeä eikä kipulääkkeet kuureina muuta yhtään mitään, on mulla itselläni paha olla katsoessani tuota koiraa joka kaikesta iloisuudestaan ja sosiaalisuudestaan huolimatta menee huonompaan kuntoon koko ajan. Tää on paskaa.
Ja ihan varmasti moni miettii miksen ole ratkaisua tehnyt jo aiemmin, sillä siitä on kysyttykin. Siihen voin vastata vain että minä elän tuon koiran kanssa. Olen tuonut paljon kurjia asioita julki Staran tarinasta sillä se auttaa myös minua jaksamaan, mutta meidän päiviin liittyy myös valtavia onnistumisen tunteita, iloa pienistä asioista ja suunnaton määrä rakkautta tuota iloista, hyväntahtoista hölmöä kohtaan :)

Videoita

Kaikki videot on kuvattu muutaman viikon sisään.

Harjoitusta ja muuta

Ollaan nyt harjoiteltu mm. takapään käyttöä peruuttamalla, ja koska Staralla on pidetty yllä hoitotoimenpiteitä varten vihjeestä "kuolemista", on tehty myös sitä perusasennon ja pakittamisen  ohella niin paljon että itsellä alkaa jo tulla korvien yli, Stara sen sijaan vaan nauttii. Kokeiltiin myös käännöksiä takaosalla etupään pysyessä paikoillaan, mutta se ei oikein ota tuulta alleen :/ Sivuttaisliikkeet saa Stara horjumaan ja kompuroimaan, joten en ihan hirveästi ole viitsinyt harjoitusta tehdä koska koiran mielenkiinto harjoituksiin loppuu tässä vaiheessa, eikä se itse tarjoa käytöstä vaan joudun auttamaan sitä. Ehkä tässä vaiheessa liian vaikea harjoitus sille. Portaita ollaan harjoiteltu hyvin hitaasti, jolloin sen on pakko tasapainottaa itseään ja asetella jalkojaan.
Lenkit kävelen niin reippaasti että Staran on pakko nostaa vauhtia pysyäkseen perässä. Tehtiin pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä sekä käännöksiä, ja joka kerta kun koira peitsasi ravin sijaan, pysäytin ja aloitettiin alusta. Mua häiritsee suunnattomasti sen lihaksettomuus.

Viikko sitten vedettiin kesäturkkikin. Syynä käynti lähellä lämpöhalvausta sisätiloissa. Yllättävän kauniisti Stara oli ottaen huomioon että tää oli eka kerta kun kone edes on päällä sen vieressä saati koskee siihen :) Käytiin siellä aksakentälläkin viikko sitten, jossa tehtiin lähinnä matalaa pöytää ja pieniä hyppyjä. Pöytä ja hypyt meni kivasti vaikka vähän haparointia olikin, mutta idea koko käynnillä olikin että näen kuinka koira käyttää jalkojaan.

Toissapäivänä käytiin puistossa jossa on iso kivi. Kaverin koiraa kivelle hypyttäessäni Stara tempaisi ja loikkasi kivelle!! Se ei ole ikinä hypännyt niin korkealle :D Alas en antanut sen hypätä sillä pudotus on liian korkea motorisia ongelmia omaavalle koiralle, joten nostin sen alas. Se alkoi tarjoamaan hyppyä myös pienemmälle kivelle, jonka kanssa sitten harjoiteltiinkin hetki. Alastulot pikkukiveltä oli haparoivia, ja alkuun oli kivellä seisominenkin, mutta loppua kohden kiven päällä olo meni hyvin, alastulot sen sijaan ei ihan niin puhtaasti :P
Eilen sain Staran lenkillä kontaktiin vaikka tuli rusakko. Alkuun vähän sääti ja sähläsi, mutta tällä kertaa ei jäänyt tuijottamaan rusakon perään kuten yleensä. Meillä on ollut myös jälleen kaikki tarpeet sisälle tehtynä... Kuluvalla viikolla on ollut vain yksi päivä kun en olisi joutunut siivoamaan. Eilen pissasi kerran ja kakkasi kaksi kertaa sisään. No joo, satoikin ihan kaatamalla jossain vaiheessa ja ulkona oli märkää joten en sinällään ihmettele tuon koiran tuntien.

Kuvia ja videoita

En lähde edes sanomaan mitään, puhukoon kuvat ja videot puolestaan. Sen kyllä sanon että mä olen kurkkuani myöten täynnä paskapuhetta ja piilottelua koskien jokaikistä eläimellä ilmenevää vammaa tai sairautta.

Ja sitte muutama kuva. Kaunista, eikö vain?

Normaalia liikkumista?

Etujalat menee vasemmalle ja takajalat oikealle. Ei taida raasu tietää itsekään onko menossa eteen vai taakse.

 

Seisoo joskus nätistikin. Tää on oikeastaan ainoa hyvä kuva pitkään aikaan, kun ei ole kuin yksi jalka vinossa ja selkä ei ole kamalasti mutkalla sivusuuntaan.

Ja loput kuvat samalta tauolta lenkin välissä:

Kuluneen viikon tapahtumia

Varmaan liian aikaista hillua, mutta Stara on ollut viikon tekemättä tarpeitaan sisälle!!!
Vettä on tullut kuin aisaa ja välistä jopa arska paistanut, mutta yhtäkään ulostetta tai pissaa ei ole tarvinnut siivota. Mä olen iloinen. On astetta rankempaa elää vajaalla sisäsiisteydellä varustetun aikuisen kuin pennun kanssa. Mulle sanottiin joskus että "sähän niin tykkäät pennuista. Nyt sul on ikuinen pentu!!!". Joopa... Mä toivon että tuo oli heitetty vitsillä, vaikkakin jokaisessa vitsissä on aina puolet totuutta.

Asiasta öljyväreihin. Käytiin tallilla hevosia katsomassa tällä viikolla, ja Stara haastoi hannes pystyssä hevosia leikkimään eikä ymmärtänyt miksei ne lähde mukaan. Suuresta innosta johtuen jouduttiin laittaa koirat karsinaan välttyäksemme suuremmilta vahingoilta. Se näytti jotakuinkin tältä:

Tallin jälkeen suunnattiin kaverin luokse kahvittelemaan, ja alla kuvasatoa vierailun ajalta. Kuvissa vapaana juoksee kaverin 8kk ikäinen csv narttu ja toisen karsinakaveri joka on reilu 2v, ja Stara 20kk notkuu vihreässä liinassa. Karsinatoveri on myös osittain liinassa koska muuten vapaus ottaa vallan. Hölmöt...

Kaiken kaikkiaan oli ihana päivä, ja sääkin suosi. Oli muuten poika "hieman" väsynyt seuraavat kaksi päivää. Lenkkeilystä ei tullut mitään kun Stara vaan löntysti eikä jaksanut oikein innostua mistään. Puistoon kun mentiin, se kävi vaan makaamaan aina haisteltuaan hetken.

Ensi maanantaina otan Staran mukaan kun olisi Riesan agility. En aio sitä hypyttää, mutta katsotaan mitä keksitään jos vaikka hieman tasapainoa harjoittaisi.

PÄIVITYSTÄ: Ei olisi pitänyt iloita liian aikaisin... Oltiin pitkällä kävelylenkillä puolen päivän aikaan, jonka jälkeen lähdettiin ystävän kanssa eläinkauppaan. Oltiin alle tunti poissa, ja tultiin meille kahville. Istuttiin takapihalla yli kaksi tuntia samalla kun koirat söivät naudan lumpioita ulkona. Kun sitten otin koirat sisään hetki sitten (kello on on 17.40) ja istuin viideksi minuutiksi koneen ääreen lukemaan sähköpostit, oli koko olohuone kusen peitossa, kusen valuessa myös tonnin painavien uusien lipastojen alle. Tiedän sen olevan Stara koska Riesa on sisäsiisti ja lammikoiden vieressä oli roiskeita joita ei nartuilta tule. Mä olen niin loppu...

Kolikon molempia puolia

Stara on edistynyt sen verran että se jopa hyppää maassa makaavan, hieman isomman puunrungon yli. Kohelointia se vielä on, mutta se hyppää joka on valtava edistysaskel. Se myös tasapainotteli kaatuneen rungon sekä leveän kannon päällä. Koira horjuu ja huojuu ja tasapainon pettäessä tulee vauhdilla alas (runkojen päältä), mutta se nousee aina uudelleen.
Tässä video jossa Stara nousee kannolle ja alas:

Olen katsonut videon miljoonaa kertaa sillä olen haltioissani että koira vihdoin hyppää. Tällaiset edistykset saavat miettimään että ehkä tää tästä.

Sitten se kolikon toinen puoli... Viimeiset kaksi viikkoa olen siivonnut päivittäin, jopa useamman kerran päivässä, pissaa ja ulosteita lattioilta ja jälleen eilen herätessäni haisi pissa tyttären huoneessa. Oltiin oltu yöllä ulkona tunnin verran ja tultiin kotiin puoli kahden aikaan, ja heti aamusta ennen yhdeksää kusta sisällä. Torstaina tehtiin yli puolentoista tunnin lenkki Staran kanssa, jonka jälkeen olin toiset puolitoista tuntia Riesan kanssa lenkillä Staran jäädessä kotiin puolison ja tyttären kanssa. Kun pääsin Riesan kanssa kotiin, oli Stara juuri pissannut sisään ja puolisoni piti sitä aloillaan ettei se kävelisi lätäkön läpi ja levittäisi sotkua ympäriinsä. Ja ei, täällä ei ole satanut kahta viikkoa.
Stara on viime aikoina myös kaatuillut turhankin herkästi joitakin kertoja. Onko näillä yhteyttä tuohon tasapainoharjoitteluun? En tiedä, ehkä jonkin verran, mutta pissailua on ollut tiheästi jo ennen hypyttämistä. Hypytkään eivät ole olleet mitään super isoja joten tuollaisen about 70cm, lähes kaksi vuotiaan koiran pitäisi kyllä selvitä niistä ongelmitta. Toisaalta pissailu ja kaatuilu on alkanut tiheänä suunnilleen samoihin aikoihin, joten onko niillä sitten yhteyttä?

Tää alkaa olla jo tähtitiedettä... Aletaan mieluummin vesisotaa!!!

Torstaiko toivoa täynnä?

Vaikka tänään on paistanut aurinko ja oltiin kaks tuntia ulkoilemassa Staran kanssa, se päätti silti pissata ja kakata sisään muutama tunti kotiutumisemme jälkeen. Pari päivää sitten se myös väänsi torttua sisälle. Samoin se on pissaillut muutamaan otteeseen tällä viikolla, eikä nyt ole edes satanut. Meidän upouudet lipastot on imenyt varmaan litroittain kusta tän parin kuukauden meillä olo aikanaan koska ne painaa tonnin enkä saa niitä siirrettyä heti kun tuo pissaa ellei puoliso ole kotona auttamassa, ja pesukone pyörii harva se päivä kusisten mattojen vuoksi. Matot pidän lattialla siksi että jos pissaa tulee, se estäisi edes vähän niiden valumista painavien huonekalujen alle kun lattia ei ole ihan tasainen vaan viettää hieman. Tiedän, naurettavaa, mutta tällä keinolla edes muutamat huonekalujen pissaan hukkumiset on estetty. Papereita on turha laittaa koska tuo silppuaa ne. Kokeiltu on.

Pakko kuitenkin kertoa positiivistakin: Stara on alkanut tarjoamaan perusasentoa aina kun haluaa jotain. Oli se sitten rapsutus, herkku tai mikä tahansa, se tulee sivulle rauhallisesti nököttämään, ja yleensä siten saakin haluamansa. Hemmetti että tuota lähestymistä on harjoiteltu!!! Meidän piti lähteä kaverikoira-toimintaan mukaan, mutta koska mulla ei ole aikaa eikä energiaa joka ikinen päivä harjoitella ihmisten kohtaamisia tuntitolkulla, aloin jo luovuttaa kun ei edetty. Tää antaa kuitenkin uutta toivoa että ehkä me vielä joskus...

Koirapyykkiä

Tyttäreni kertoi äsken asiakkaan luota tullessani että Stara oli maannut aamulla paikoillaan, katsonut tytärtä ja pissannut alleen. Se ei ollut noussut vaikka kastui.
Tytär herää aina vapaapäivinä ennen meitä joten oli nähnyt tapahtuman, ja kun itse nousin aamulla ylös ennen yhdeksää ja olin lähdössä koiria viemään ulos, huomasin kyllä että se oli laskenut alleen jossain vaiheessa ja maannut pissassa sillä koiran molemmat kyljet olivat märät, mutten arvannut että se olisi maatessaan laskenut alleen ja jäänyt paikalleen makaamaan. Tätä on tapahtunut joitain kertoja aiemminkin, tosin viime kerrasta on jo parisen kuukautta. Stara oli kuitenkin pirteä ja iloinen itsensä kun lähdin niiden kanssa ulos, joten mistä voi johtua että se pissaa alleen ja jää "tuleen" makaamaan?? Tajuaako se edes että se on pissannut? Vai eikö sitä vain häiritse? Me oltiin kuitenkin oltu viimeisen kerran ulkona yhden jälkeen yöllä ja mä heräsin ennen yhdeksää.

Täytynee laittaa taas lekurille viestiä ja katsella mitä tehdään. Muuten Stara on nyt ollut sisäsiisti aiempien purkauksieni jälkeen, joskin ajoittain tulppa on ja pysyy turhankin tiukassa ja elikko saattaa olla 14 tuntia rojut sisällään kun ei vain ehdi tarpeilleen koska keppi, lintu, ihminen, tmv. Mä olen aika neuvoton kun en ymmärrä tätä.

Lisää kuvia ja höpinää

Tänään aamupäivällä kuumehöyryissäni käveltiin koirien kanssa Puolisoa vastaan lähikaupalle.
Siinä odotellessa oli pakko kuvata Staraa, ohi kävelevien ihmisten hymyillessä koiran hassulle asennolle. Tällaisina hetkinä mietin että pitäisikö tuolle laittaa kyltti kaulaan jossa lukee "Keharikoira". Tiedän ettei kukaan tarkoita pahaa tuijottaessaan koiraa, mutta se tuntuu silti harmilliselta kun itse tiedän mitä ollaan käyty läpi, mikä diagnoosi on ja kuinka se vaikuttaa meidän arkeen aika rajusti. En kuitenkaan syytä ihmisiä heidän suhtautumisestaan, eiväthän he voi tietää, eikä tällaisia koiria juurikaan ole hengissä.

Tässä nyt kuitenkin muutama kuva:

Kuten näkyy, koira seisoo koko ajan aloillaan korjaamatta asentoaan mitenkään. Se ei ole missään määrin normaalia. Stara muuten pidätti taas sateen vuoksi 13 tuntia. Se pissasi vasta kun oltiin kävelemässä jo takaisin kotiin, vaikka oltiin oltu ulkona tovin aikaa. Aamullakin se pääsi takapihalle johon ei taatusti voinut pissata koska piha oli märkä. Hyi. Laitoin tarkoituksella extrapaljon vettä aamuruokaan jotta alkaisi hätä tulemaan, mutta ei. Neitikoira alkaa tosissaan rassata emännän hermoja prinsessan eleillään, tuon kokoisesta kun ei se sisälle tulevan nesteen määrä ole mikään pieni.

Päivällä katselin eilen harjoittelusta tuotua paksua pahviputkea, josta olin suunnitellut hamsterille ja kissoille virikettä. Stara kuitenkin innostui putkesta, joten pätkäisin sille about puolen metrin pätkän ja lykkäsin nokan eteen kaluttavaksi. Se sai pelkästä putkesta hupia useaksi tunniksi.

Kuvia

Ulosteista en jaksa enää edes avautua, mutta ajattelin kerrankin laittaa herrasta kuvia matkan varrelta. Ylin kuva on otettu vappupäivänä -15, muut ovat vanhempia aina kotiutumisesta tähän päivään.

Kodin turvajärjestelmä.

Talvi 2013-2014

Eka päivä kotona, oltiin juuri tultu kotirapulle pentua hakemasta 22.1.2014 :)

Stara 14vko

Stara 15vko

Korvaeläin <3

Matkalla uuteen kotiin. Stara 13vko

Joulukuu 2014

Huhtikuu -15

Puhaltelua x2

Jälleen kerran kusta ja paskaa. Voi huumori tule takaisin!!!!
Oltiin jo oltu kunnolla ulkona ja toin koirat 12 aikaan kotiin lähteäkseni kauppaan. Kaupasta tultuani noin 1,5h päästä painuin samantien takapihalle tupakalle ja päästin koirat mukaan. Stara teki pissat ulos. Tästä meni noin puoli tuntia kun se teki molemmat tarpeensa sisään, eikä tänään edes satanut. Ärsyttää.
Ja ennen kuin joku noheva tulee pätemään koiran terveystutkimuksilla, niin voin kertoa että tuota koiraa on tutkittu tonnien edestä, ja on konsultoitu eläinlääkäreitä ja muita harrastajia, seurattu koiraa neuroosiin saakka ja menetetty yöunia pohtiessa huomaanko (ja huomioinko) varmasti kaiken. Takapakit sisäsiisteydessä on kausittaisia, sen lisäksi että ovat sidoksissa säähän ja koiran väsymykseen. Tuo pystyy kevyesti pidättämään ainakin 16h. Tätä ei ole "testattu", vaan Stara pitää putkensa ummessa ihan itse jos sattuu sille tuulelle.

Sitten vähän vappuaaton illan touhuja, sen kun voi viettää myös kahvimuki kourassa koirien kanssa puistoillen :)

Kävin koirien kanssa puistossa myöhään illalla ja oltiin ehditty tunnin verran siellä olemaan, kun yhtäkkiä alkaa kuulua matalaa vahtihaukkua ja Stara tuijottaa pimeää metsää puiston vieressä. Tuo eläin kun ei koskaan turhia puhise, joten se sai aikaiseksi pienet väristykset itsellekin kun kauhuskenaariot hiipivät mieleen. Seuraavaksi räjähti Riesa, ja kun kutsuin koirat aidalta pois tuli Starakin varsin reippaasti, joka ei ole sille ihan normaalia käytöstä. Se juoksi luokse karvat pystyssä, ei hädissään vaan ehkä ennemminkin mua hakemaan, ja lähti juoksemaan takaisin aidalle varoittavan murahtelun ja puhinan saattelemana, tuo ääntely oli muuttunut vaan aavistuksen uhkaavammaksi. Kutsuin sitä uudelleen ja se tuli. Laitoin koirat hihnaan ja kävellessä autoon molemmat koirat murisi ja kulki metsää tuijottaen karvat pystyssä. Jäin hetkeksi uteliaisuuttani autoon istumaan ja pälyilemään metsikköön. En nähnyt metsässä ketään tai mitään, mutta kumpikin koirista tuijotti edelleen metsää kohti niinkuin siellä liikkuisi jokin. Ja jos se jokin liikkuu, sillä on todennäköisesti asiat hyvin. Starttasin auton ja lähdin hitaasti liikkeelle. Kun auto kääntyi, kääntyi myös koirat kontissa, katseet tiiviisti metsikössä. Hyi.

Narinaa

En olekaan kirjoittanut aiemmin inhokistani sateesta. Sitä on tullut koko päivän. Sateessa ei muuten ole mitään vikaa (tykkään siitä oikeasti), mutta Staran kanssa se on ongelma. Jälleen tänään tuo elukka pissasi ja kakkasi sisälle koska sade. Tuo ei vahingossakaan voi tehdä sateella tarpeitaan ulos ellen ole siellä niin kauan kunnes se ei enää pysty pidättää, ja siihen ei aina ole aikaa. Sateella se liikkuukin kuin olisi piesty pahemman kerran. Oltiin tänäkin aamuna pitkään ulkona, ja kun lähdin harjotteluun ja pyysin puolisoa laskemaan koirat pissalle kun tulee kotiin iltapäivällä, ei Stara tietenkään voinut pissata koska se stanan sade. Kun tulin kotiin, se teki sitten tarpeensa sisälle ennen kuin ehdin kissaa sanoa.

Tällaisina päivinä tekisi mieli luovuttaa. Sen lisäksi että tuolle ei mikään mene lanttuun ellen tahkoa joka ikinen päivä jo opeteltuja asioita, se vielä kusee ja paskoo sisälle puoltoista vuotiaana. Mulla ei oikein enää meinaa huumori, ymmärrys ja jaksaminen riittää, kun niitä tarpeita siivotaan etenkin syksyisin ja keväisin harva se päivä, sen lisäksi että tuon kouluttaminen vaatii kymmenen kertaa enemmän duunia kuin terveen koiran. Ja kyllä, se on hyvällä kelillä sisäsiisti, muutamia vahinkoja lukuunottamatta. Niin, ja ne ah niin ihanat kissat!! Pässi ei tajua hyvällä eikä pahalla jättää kissoja rauhaan. Sille ei vain mene kaaliin että omat kissat eivät ole vapaata riistaa. Mä olen muutamaan otteeseen lähiaikoina ollut valmis tekemään tuosta elukasta pelkän muiston. Kuitenkin jokin takaraivossa kiljuu jotta pitäisi vain jaksaa, kyllä se siitä, onhan mulla erityislapsikin jonka kanssa on pärjätty, joten miksei sitten erityiskoirankin kanssa voisi pärjätä. Niin...

Olen pohtinut myös keharikoiran pidon eettistä puolta, ja tullut tulokseen että niin kauan kun koira ei kärsi tilastaan, en tee sille hallaa pitämällä sitä hengissä. Se juoksee päivittäin vapaana, sitä aktivoidaan ja sen elämässä on paljon virikkeitä. Se on (ainakin mitä se ulospäin näyttää) onnellinen koira.

Huomenna on parempi päivä. En suostu rypemään kiukussa, turhautumisessa ja riittämättömyyden tunteessa, vaan pusketaan etiäpäin nyt kun pahin purkaus on ulkona ja kaikki se ärsytys ja paha mieli purettu kirjoittamalla.

Kevättä rinnassa

Olen kiinnittänyt huomiota Staran liikkumiseen nyt kun lumet on sulanut ja on lämpimämpi. Sen liikkuminen on helpompaa ylipäätään, vaikka se edelleenkin vähän hankalammassa maastossa horjuu ja tekee sivuaskelia. Se on myös viime aikoina kaatunut pari kertaa.
Jokunen päivä sitten se yritti ensimmäistä kertaa elämässään hypätä meidän takapihan suht matalan aidan yli, jääden roikkumaan aidalle mahastaan. Joku ehkä pitäisi sitä kamalana, mutta musta se kertoo siitä että tuo eläin kehittyy johonkin suuntaan. Se ei ole aiemmin hyppinyt kuin korkeintaan ihmisiä vasten, eikä se ole mennyt edes matalien esteiden yli. Mielestäni aidan yli yrittäminen on positiivinen asia, siitä huolimatta ettei se toki ole hyväksyttävää että koirat karkailisi. Eipä meillä koirat valvomatta takapihalla notkukaan.

Eilen käytiin pitkällä lenkillä ja lenkin päätteeksi mentiin puistoon jotta Starakin saisi riekkua. Tein virheen että nostin keppiä ylös jotta Riesa hyppäisi, koska Stara hyppäsi myös, muttei onnistunut pitämään itseään suorassa vaan tippui kyljelleen alas. Se oli hetken vähän kipeän oloinen, mutta jatkoi sitten niinkuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Annoin sille kotiin tultua Rimadylin vaikkei enää kipeältä vaikuttanutkaan.

Tehdään jatkuvasti kontaktiharjoituksia ja luoksetulotreeniä ulkona, ja istuminen, käsikosketus ja odottaminen on arkipäivää kotonakin. En edes jaksa aina kirjoittaa niitä ylös koska niitä tehdään niin paljon. Nyt aletaan kuitenkin taas harjoittelemaan alustaa ja ihmisten kohtaamista aktiivisemmin, kun ne on vähän jäänyt viime aikoina.

Perusasentoa ja ryömimistä

Käytiin ensin Staran kanssa kaksin nauttimassa kevätsäästä ja sen jälkeen tehtiin kotona hieman perusasentoa ja harjoiteltiin ryömimistä. Staran kanssa on mukava käydä kahdestaan kävelyillä.

Perusasento sujuu kivasti koska sitä on tehty nyt lähes päivittäin paljon, mutta ryömiminen jouduttiin aloittamaan ihan alusta koska siitä on ollut taukoa.
Stara oli aivan intona ja kun pyysin sen sivulle, se mölysi ja mukamas haukkui ja jalkoihinsa sotkeutuen rojahti sivulle istumaan. Kun oltiin jonkin verran tehty toistoja, se alkoi halllitsemaan kalustonsa eikä kompuroinut ja sössinyt ihan niin paljon. Ryömiminen meni vähän niin ja näin, mutta sain sen houkuttelemalla ryömimään pari metriä ja lopetettiin harjoittelu siihen.



Ihana koira. Tuo antaa hirveän paljon iloisuudellaan ja innokkuudellaan, eikä sen kanssa työskennellessä voi hermostua kun sen sählääminen saa vaan nauramaan vedet silmissä kun se oikein innostuu.