Narinaa

En olekaan kirjoittanut aiemmin inhokistani sateesta. Sitä on tullut koko päivän. Sateessa ei muuten ole mitään vikaa (tykkään siitä oikeasti), mutta Staran kanssa se on ongelma. Jälleen tänään tuo elukka pissasi ja kakkasi sisälle koska sade. Tuo ei vahingossakaan voi tehdä sateella tarpeitaan ulos ellen ole siellä niin kauan kunnes se ei enää pysty pidättää, ja siihen ei aina ole aikaa. Sateella se liikkuukin kuin olisi piesty pahemman kerran. Oltiin tänäkin aamuna pitkään ulkona, ja kun lähdin harjotteluun ja pyysin puolisoa laskemaan koirat pissalle kun tulee kotiin iltapäivällä, ei Stara tietenkään voinut pissata koska se stanan sade. Kun tulin kotiin, se teki sitten tarpeensa sisälle ennen kuin ehdin kissaa sanoa.

Tällaisina päivinä tekisi mieli luovuttaa. Sen lisäksi että tuolle ei mikään mene lanttuun ellen tahkoa joka ikinen päivä jo opeteltuja asioita, se vielä kusee ja paskoo sisälle puoltoista vuotiaana. Mulla ei oikein enää meinaa huumori, ymmärrys ja jaksaminen riittää, kun niitä tarpeita siivotaan etenkin syksyisin ja keväisin harva se päivä, sen lisäksi että tuon kouluttaminen vaatii kymmenen kertaa enemmän duunia kuin terveen koiran. Ja kyllä, se on hyvällä kelillä sisäsiisti, muutamia vahinkoja lukuunottamatta. Niin, ja ne ah niin ihanat kissat!! Pässi ei tajua hyvällä eikä pahalla jättää kissoja rauhaan. Sille ei vain mene kaaliin että omat kissat eivät ole vapaata riistaa. Mä olen muutamaan otteeseen lähiaikoina ollut valmis tekemään tuosta elukasta pelkän muiston. Kuitenkin jokin takaraivossa kiljuu jotta pitäisi vain jaksaa, kyllä se siitä, onhan mulla erityislapsikin jonka kanssa on pärjätty, joten miksei sitten erityiskoirankin kanssa voisi pärjätä. Niin...

Olen pohtinut myös keharikoiran pidon eettistä puolta, ja tullut tulokseen että niin kauan kun koira ei kärsi tilastaan, en tee sille hallaa pitämällä sitä hengissä. Se juoksee päivittäin vapaana, sitä aktivoidaan ja sen elämässä on paljon virikkeitä. Se on (ainakin mitä se ulospäin näyttää) onnellinen koira.

Huomenna on parempi päivä. En suostu rypemään kiukussa, turhautumisessa ja riittämättömyyden tunteessa, vaan pusketaan etiäpäin nyt kun pahin purkaus on ulkona ja kaikki se ärsytys ja paha mieli purettu kirjoittamalla.

Kevättä rinnassa

Olen kiinnittänyt huomiota Staran liikkumiseen nyt kun lumet on sulanut ja on lämpimämpi. Sen liikkuminen on helpompaa ylipäätään, vaikka se edelleenkin vähän hankalammassa maastossa horjuu ja tekee sivuaskelia. Se on myös viime aikoina kaatunut pari kertaa.
Jokunen päivä sitten se yritti ensimmäistä kertaa elämässään hypätä meidän takapihan suht matalan aidan yli, jääden roikkumaan aidalle mahastaan. Joku ehkä pitäisi sitä kamalana, mutta musta se kertoo siitä että tuo eläin kehittyy johonkin suuntaan. Se ei ole aiemmin hyppinyt kuin korkeintaan ihmisiä vasten, eikä se ole mennyt edes matalien esteiden yli. Mielestäni aidan yli yrittäminen on positiivinen asia, siitä huolimatta ettei se toki ole hyväksyttävää että koirat karkailisi. Eipä meillä koirat valvomatta takapihalla notkukaan.

Eilen käytiin pitkällä lenkillä ja lenkin päätteeksi mentiin puistoon jotta Starakin saisi riekkua. Tein virheen että nostin keppiä ylös jotta Riesa hyppäisi, koska Stara hyppäsi myös, muttei onnistunut pitämään itseään suorassa vaan tippui kyljelleen alas. Se oli hetken vähän kipeän oloinen, mutta jatkoi sitten niinkuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Annoin sille kotiin tultua Rimadylin vaikkei enää kipeältä vaikuttanutkaan.

Tehdään jatkuvasti kontaktiharjoituksia ja luoksetulotreeniä ulkona, ja istuminen, käsikosketus ja odottaminen on arkipäivää kotonakin. En edes jaksa aina kirjoittaa niitä ylös koska niitä tehdään niin paljon. Nyt aletaan kuitenkin taas harjoittelemaan alustaa ja ihmisten kohtaamista aktiivisemmin, kun ne on vähän jäänyt viime aikoina.

Perusasentoa ja ryömimistä

Käytiin ensin Staran kanssa kaksin nauttimassa kevätsäästä ja sen jälkeen tehtiin kotona hieman perusasentoa ja harjoiteltiin ryömimistä. Staran kanssa on mukava käydä kahdestaan kävelyillä.

Perusasento sujuu kivasti koska sitä on tehty nyt lähes päivittäin paljon, mutta ryömiminen jouduttiin aloittamaan ihan alusta koska siitä on ollut taukoa.
Stara oli aivan intona ja kun pyysin sen sivulle, se mölysi ja mukamas haukkui ja jalkoihinsa sotkeutuen rojahti sivulle istumaan. Kun oltiin jonkin verran tehty toistoja, se alkoi halllitsemaan kalustonsa eikä kompuroinut ja sössinyt ihan niin paljon. Ryömiminen meni vähän niin ja näin, mutta sain sen houkuttelemalla ryömimään pari metriä ja lopetettiin harjoittelu siihen.



Ihana koira. Tuo antaa hirveän paljon iloisuudellaan ja innokkuudellaan, eikä sen kanssa työskennellessä voi hermostua kun sen sählääminen saa vaan nauramaan vedet silmissä kun se oikein innostuu.