Maaren käsittelyssä

Käytiin eilen Kaiperlan käsittelyssä Staran kanssa.
Mä en ole koskaan nähnyt tuota koiraa niin reikäpäänä kuin tapaamiseen mennessä; se sinkoili, veti ja hillui kuin hullu. Täysin vastakohta sille rauhalliselle, jopa väsyneelle koiralle jonka tunnen, ja jollainen se oli takaisin kotiin päästyään.

Maarella on kyllä taikanäpit. Stara ei ole vielä tähän mennessä ollut niin rauhallinen vieraan ihmisen käsitellessä kuin se oli eilen, etenkään nyt kun se on ollut kipeä. Maare sanoi että monesti ihminen koskee vain lihaksiin ja saa koiran reagoimaan, hän menee suoraan hermostoon ja koira ei reagoi kuten normikosketuksessa. Pään ja niskan aluetta hoitaessa ja Staran omituisesta kallosta kysyessä hän sanoi takaraivon "siirtyneen" eteen (tai jotain vastaavaa, en muista sanatarkasti pitkään huonosti nukkuneena) joka aiheutti aivonestekiertoon häiriötä ja painetta kammioissa. Käsitin että nestekierron pitäisi alkaa pikkuhiljaa edes jotenkin normalisoitumaan mikäli koira vastaa hoitoon, ja sovimme että laitan viestiä parin viikon päästä kuinka meillä menee. Uutta käyntiä ei sovittu ainakaan vielä. Vammasta hän sanoi että se olisi syntymävamma, ei perinnöllinen. Puhuttiin synnytyksestä ja kerroin että Stara oli ollut toisiksi viimeinen pentu, edellisen pennun ja Staran syntymän välillä oli ollut useampi tunti, vaikka muuten synnytys oli edennyt nopeasti. Epäiltiin Staran olleen jumissa synnytyskanavassa tmv. josta vamma voisi olla lähtöisin. Tätä itsekin jossain vaiheessa pohdin kun kasvattajalle soitin ja kysyin synnytyksestä. Kotiin tultua se ravasi, siis RAVASI!!! eikä peitsannut kuten yleensä :D En tiedä voiko hoito edes vaikuttaa noin nopeasti vai oliko kyse vain sattumasta jollaisia aina välillä tuon kanssa käy, mutta innostuneena asiasta hehkutan nyt kuitenkin.

Meillä oli muuten myös tällä viikolla kaksi päivää niin ettei ollut yhtään pissaa, kakkaa tai oksennusta lattialla. Olisin voinut itkeä onnesta, sillä itku on päässyt kerran jos toisenkin silkasta uupumuksesta kun työpäivän jälkeen rättiväsyneenä ensimmäinen asia jonka joutuu tekemään kotiin tultua on tallottujen pissojen, oksennusten ja ulosteiden siivous asunnosta. Mä toivon sydämeni pohjasta että jos tuon elikon nestekierto saadaan toimimaan edes vähän paremmin niin se vaikuttaisi myös noiden tarpeiden sisälle tekoon.

Ihanaa viikonloppua kaikille! :)

Töihinpaluu

Palasin 1.2. takaisin työelämään opintovapaiden jälkeen. Päivät ovat pidempiä kuin opiskellessa, ja se näkyy koirissa, etenkin Starassa. Meillä on lähes päivittäin oksennusta, pissaa ja kakkaa lattialla töistä tullessa, ja se kieltämättä harmittaa. Stara on oksennellut jokseenkin aina, mutta kun ryhdyin opiskeluaikana kokeilumielessä syöttämään sitä useita kertoja päivässä pieniä määriä, alkoi oksentelu helpottaa. Nyt kun sillä on taukoa ruokailusta työpäiväni ajan, on lähes poikkeuksetta oksennusta lattialla. Ruokabaari ei voi olla auki koko päivää, koska kaksi resurssiaggrea koiraa ruoan lähellä valvomatta ei ole terveellinen yhdistelmä. Ja Riesa sitäpaitsi söisi itsensä hengiltä ihan vaan jottei kaverille jäisi mitään. Sillä ajatuksella se vetää tarjotut salaatitkin pitkin hampain.

Mä olen nyt alkanut suunnittelemaan kuinka saisin kouluttajan toiminnan alkuun niin että voisin irtisanoutua vakityöstäni, sillä siten pystyisin olemaan enemmän läsnä. Yksi valtavan suuri syy on myös se että en kestä joka päiväistä eritteiden siivoamista enkä ajatusta koiran nukuttamisesta näiden ongelmien vuoksi. Koirasta en liioin luovu.

Staran kanssa ollaan menossa Kaiperlan käsittelyyn 25.2. Saatiin akuuttiaika koska herra päätti napata mua ranteesta jokin aika sitten. Onneksi oli paksut ulkovaatteet päällä kun oltiin juuri lähdössä ulos, kun Stara koitti ulko-oven auetessa sujahtaa ovesta. Estin sen karkaamisen laittamalla käden eteen (en tarrannut koiraan kiinni) kun se pelkästä kosketuksesta rähähti ja otti ranteesta. En saanut alkuun sanaa suusta hämmästykseltäni, kun koira itse irrotti ja tuijotti mua rähisten. Seisoin vain paikoillani ja taisin todeta "höpöhöpö" tai jotain muuta vastaavaa, ja hetken päästä edessä oli kuin eri koira, vähän niinkuin Starakin olis miettinyt jotta "mitähän vittua just tapahtui?". Se on ollut myös herkkis ulkona. Mm. ilmojen lämmettyä kun satoi "lunta" (lue: märkiä rättejä) se notkisti takapihalla selkää ja korvat oli tiukasti luimussa, silmät sihrulla ja häntä alhaalla, ihan kuin sitä sattuisi ihan kamalasti jokainen hiutale. Ostin sille sadetakin ja hetken totuttelun jälkeen takin kanssa on helpompi ulkoilla. Koira ei ole ihan niin piestyn näköinen kuin ilman takkia. Olen jo jonkun aikaa sanonut kuinka koira on jotenkin outo. Sen käytös on muuttunut aina vain vaikeammaksi lukea, ja vaikka se on pennusta saakka ollut ylin ystävä kaverini leikatun uroksen kanssa, on niiden leikeissä tällä hetkellä jotain jännitettä. Se ei kuitenkaan ole lainkaan samaa kuin kastroimattomilla nuorilla uroksilla, ja Stara on outo myös muiden koirien kanssa, mutta tuon tietyn uroksen kanssa sen käytös pisti silmään. Toivon sydämeni pohjasta että Maare löytää ja saa hoidettua jos tuolla kipuja on. Sitä odotellessa :/