Alkusyksyn kuulumisia

Olen Staran vuoksi ollut tyytyväinen viileään kesään, se kun ei jaksa edes kävellä saati kovempaa liikkua kun on lämmintä. Ajelin sen turkinkin jossain vaiheessa kun tuntui että se kärsi sisätiloissakin suunnattomasti vaikkei ole edes kunnon kesä ollut. Juuri kun mietin että ihanaa, syksy alkaa, alkoikin se "oikea" kesä :D

Stara on pitkän aikaa tehnyt tarpeensa sisälle, ja vain kuusi tuntia käyttämättä kun nukutaan on saanut pojan vuotamaan pari kertaa. Koska Stara on syönyt J&V nappulaa pentuna, ostin sitä säkin kun tuli yllättäviä menoja eikä opiskelijabudjetti antanut periksi pelkkää lihaa syöttää. J&V on kuulemma sopinut sille pentuna. Ei sovi ainakaan enää ei. Se sontii kuin lehmä, mutta positiivista on ettei se ole mennyt ripulille vaikkei nyt kiinteetä ulostetta tulekaan. Kuun vaihdetta odotellessa jotta päästään taas aiempaan ruokintaan. Stara on saanut kuitenkin lihaa luidensa ympärille, eikä kyse ole turvotuksesta. Lihasta ei toki sentään, sehän olisikin ihan liikaa pyydetty -.-

Kävin viime viikolla koirien kanssa hakemassa tyttären koulusta, ja koiria autoon laittaessa Stara ei millään meinannut suostua hyppäämään autoon. Ihmettelin asiaa koska onhan se aina vastahakoinen autoon menon suhteen, mutta nyt se oli tosi hankala. Stara kuitenkin viimein hyppäsi autoon, ja putosi samantien alas jalkojen lähtiessä alta. Ei kun uudestaan ja sitten onnistui. Kokeilin koiran läpi eikä se aristanut mitään paikkaa tai ollut muuten millänsäkään tippumisesta.
Kun tultiin kotiin ja päästiin meidän rapulle jossa on huimat nelisen porrasta, lähti Staran takapää alta ja se räpiköi kuin kala kuivalla maalla, etujalkojen yrittäessä pitää kroppaa jotenkin pystyssä. Se sai kuitenkin kasattua itsensä, jonka jälkeen portaiden nousu sujui ongelmitta.

Meillä oli myös about kuukausi takaperin joku ihmeellinen nykimiskohtaus kun oltiin koirapuistossa. Stara ei ollut suostunut liikkumaan moneen päivään kunnolla vaikka mahdollisuuksia oli, ja tämäkin ulkoilu tehtiin niin että juoksee jos tahtoo. Stara seisoi keskellä puistoa vähän pallo hukassa kun sillä alkoi yhtäkkiä raajat nykimään. Tilanne kesti vain hetken, ehkä puolisen minuuttia, ja koira pysyi koko ajan tolpillaan, mutta säikähdin tottakai, koska ensimmäinen mikä tuli mieleen oli lievä epileptinen kohtaus. Se tästä vielä puuttuisi.

Kaiken tämän keskellä olen alkanut pohtia vakavissani koiran nukuttamista. Vaikka se ei edelleenkään ole kipeä eikä kipulääkkeet kuureina muuta yhtään mitään, on mulla itselläni paha olla katsoessani tuota koiraa joka kaikesta iloisuudestaan ja sosiaalisuudestaan huolimatta menee huonompaan kuntoon koko ajan. Tää on paskaa.
Ja ihan varmasti moni miettii miksen ole ratkaisua tehnyt jo aiemmin, sillä siitä on kysyttykin. Siihen voin vastata vain että minä elän tuon koiran kanssa. Olen tuonut paljon kurjia asioita julki Staran tarinasta sillä se auttaa myös minua jaksamaan, mutta meidän päiviin liittyy myös valtavia onnistumisen tunteita, iloa pienistä asioista ja suunnaton määrä rakkautta tuota iloista, hyväntahtoista hölmöä kohtaan :)