Ihana, kaunis, aurinkoinen syyspäivä takana. Stara on vielä nyt illallakin kovin väsynyt eilisen aamun puistoilusta, joten jäi pitkä päivälenkki tekemättä tänään :/ Hain joka tapauksessa tänään Staralle Rinexinin pidätysongelmiin, vaikka lekuri sanoikin ettei usko siitä olevan apua Staran tapauksessa. Halusin kuitenkin yrittää. Eipä se mitään ota jos ei annakaan :) En aloittanut lääkettä vielä, sillä olen kotona tämän viikon ja koira pääsee ulos vähän väliä. Stara on ollutkin viime viikon torstaista saakka pissaamatta sisälle vaikka ollaan oltu töissä ja viikonloppuna oli menoa.
Pikkuhukka on viime aikoina hakeutunut nukkumaan mun tyynyn viereen, ja tulee päivittäin varovasti luokse, painaa pään syliin ja istahtaa viereen. Voiko hellyttävämpää olla? Ollaan lenkkeilty harvakseltaan, sillä suurin osa pidemmistä ulkoiluista vietetään nykyään puistossa jossa Stara saa liikkua vapaasti sen mitä itse jaksaa. Se sai myös ystäväni huskymix pennusta uuden kaverin, ja olin positiivisesti yllättynyt kuinka varovainen Stara tuon pienen pennun kanssa oli. Ei mitään ylimääräistä rehaamista tai reikäpäänä pennun kumoon keilaamista, jota kauhulla odotin kun koirat tapasivat ekaa kertaa pennun ollessa about yhdeksän viikkoinen.
Eiliseltä puistoilulta saatiin napattua kuva kun kerrankin kummatkin pöljät olivat edes naama kameraan päin, vaikka suoraa kameraan katsomista onkin turha odottaa molemmilta samaan aikaan :D
Ja puiston jälkeen meno oli tällaista
Tällä hetkellä (taas kun ei ole pian viikkoon tarvinnut pissaa siivota) on toivo korkeammalla kuin hetkeen. Ehkä tää tästä. Ehkä me vielä onnistutaan. Vielä viime viikon alussa itkin omaa väsymystäni Staran kaivautuessa kainaloon kuin mitään ei koskaan tapahtuisi "väärin". Voi reppanaa <3 Se ei onneksi tajua tuon taivaallista mun pään sisällöstä. En kyllä tajua minäkään enää.
Pakko laittaa vielä yksi kuva kun mulla oli tosi pahoja kramppeja selässä pari viikkoa sitten, ja Stara toimi parhaana hoitajana :) Se katseli ensin hieman kauempaa ja kuunteli tuskailua ja ähinää aikansa, könysi sitten viereen ja painoi pään syliin. Voi miten rakas tuo onkaan <3 Kivut unohtui aika nopeasti kun koko tilanne oli niin kummallinen. Koira reagoi tavalla jota en ennen ole siinä nähnyt. Ja oli osansa toki parilla Tramalillakin... x)
Lisäyksenä 1.10.:
Laittelin sähköpostitse Staran videoita magneettikuvat ottaneelle neurologille elokuun lopulla (sille joka antoi ymmärtää tammikuussa ennen mri-kuvaa että vika on mun päässä, ei koiran, mutta löysikin sitten lateraalisista aivokammioista suurentumaa), ja nyt hänkin näki kuinka koira on muuttunut. Ilmeisesti useampi lääkäri on katsonut videot ja paikallistavat ongelmat päähän, mutta eivät usko että kaikki meidän ongelmat ovat neurologisia. Neurologi kehoitti tutkimaan sydämen, maksan ja munuaiset jotta niiden sairaudet voidaan lukea pois. Viimeisimpänä mainittuja ei ole vielä tutkittu, enkä tiedä tullaanko edes tutkimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti