torstai 11. helmikuuta 2016

Töihinpaluu

Palasin 1.2. takaisin työelämään opintovapaiden jälkeen. Päivät ovat pidempiä kuin opiskellessa, ja se näkyy koirissa, etenkin Starassa. Meillä on lähes päivittäin oksennusta, pissaa ja kakkaa lattialla töistä tullessa, ja se kieltämättä harmittaa. Stara on oksennellut jokseenkin aina, mutta kun ryhdyin opiskeluaikana kokeilumielessä syöttämään sitä useita kertoja päivässä pieniä määriä, alkoi oksentelu helpottaa. Nyt kun sillä on taukoa ruokailusta työpäiväni ajan, on lähes poikkeuksetta oksennusta lattialla. Ruokabaari ei voi olla auki koko päivää, koska kaksi resurssiaggrea koiraa ruoan lähellä valvomatta ei ole terveellinen yhdistelmä. Ja Riesa sitäpaitsi söisi itsensä hengiltä ihan vaan jottei kaverille jäisi mitään. Sillä ajatuksella se vetää tarjotut salaatitkin pitkin hampain.

Mä olen nyt alkanut suunnittelemaan kuinka saisin kouluttajan toiminnan alkuun niin että voisin irtisanoutua vakityöstäni, sillä siten pystyisin olemaan enemmän läsnä. Yksi valtavan suuri syy on myös se että en kestä joka päiväistä eritteiden siivoamista enkä ajatusta koiran nukuttamisesta näiden ongelmien vuoksi. Koirasta en liioin luovu.


Staran kanssa ollaan menossa Kaiperlan käsittelyyn 25.2. Saatiin akuuttiaika koska herra päätti napata mua ranteesta jokin aika sitten. Onneksi oli paksut ulkovaatteet päällä kun oltiin juuri lähdössä ulos, kun Stara koitti ulko-oven auetessa sujahtaa ovesta. Estin sen karkaamisen laittamalla käden eteen (en tarrannut koiraan kiinni) kun se pelkästä kosketuksesta rähähti ja otti ranteesta. En saanut alkuun sanaa suusta hämmästykseltäni, kun koira itse irrotti ja tuijotti mua rähisten. Seisoin vain paikoillani ja taisin todeta "höpöhöpö" tai jotain muuta vastaavaa, ja hetken päästä edessä oli kuin eri koira, vähän niinkuin Starakin olis miettinyt jotta "mitähän vittua just tapahtui?". Se on ollut myös herkkis ulkona. Mm. ilmojen lämmettyä kun satoi "lunta" (lue: märkiä rättejä) se notkisti takapihalla selkää ja korvat oli tiukasti luimussa, silmät sihrulla ja häntä alhaalla, ihan kuin sitä sattuisi ihan kamalasti jokainen hiutale. Ostin sille sadetakin ja hetken totuttelun jälkeen takin kanssa on helpompi ulkoilla. Koira ei ole ihan niin piestyn näköinen kuin ilman takkia. Olen jo jonkun aikaa sanonut kuinka koira on jotenkin outo. Sen käytös on muuttunut aina vain vaikeammaksi lukea, ja vaikka se on pennusta saakka ollut ylin ystävä kaverini leikatun uroksen kanssa, on niiden leikeissä tällä hetkellä jotain jännitettä. Se ei kuitenkaan ole lainkaan samaa kuin kastroimattomilla nuorilla uroksilla, ja Stara on outo myös muiden koirien kanssa, mutta tuon tietyn uroksen kanssa sen käytös pisti silmään. Toivon sydämeni pohjasta että Maare löytää ja saa hoidettua jos tuolla kipuja on. Sitä odotellessa :/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti