Hyvää vuotta 2016!

Jälleen on kulunut tovi viimeisimmästä kirjoituksesta, ja Facebookin ryhmässä olevan keskustelun myötä innostuin kirjoittamaan pientä yhteenvetoa elämästä vammaisen koiran kanssa.

Kirjoitan nyt kuitenkin hieman kuulumisia ensin.

Joulu ja uusi vuosi meni rauhallisesti, tosin aloitettiin vuosi antibioottikuurilla sillä Staralla oli jälleen suolistotulehdus. Ja kaasua. Ja hiekkaa vatsassa. Se myös oksenteli ja ripuloi. Oli oikein oivallista joulun tienoilla lykätä liki 300e eläinlääkäriin, kun joulunahan ei tunnetusti ole mitään muuta rahan menoa...
Uutena vuotena toipilas oli aivan onnesta soikeana raketeista. En vienyt koiria lenkille rakettien paukkuessa, mutta ne saivat halutessaan tulla takapihalle mukaan kun menin tupakalle, ja Staralla olikin joka kerta kiire kun näki että laitan pihatossut jalkaan. Se oli aivan intona paukkeesta ja väriloistosta; sen häntä heilui ja korvat olivat tiiviisti eteenpäin suunnattuna. Kun se sai notkua takapihan aidalla, se oli kuin transsissa.

Tammikuun kovat pakkaset sai arktisenkin koiran vetäytymään vällyjen väliin ja nostelemaan jalkojaan ulkona pikapissalla käydessä. Ihmeellistä kyllä, se ei silti pissaillut sisään koko aikana kun pakkanen pyöri -20 ja sen yli. Ei käyty juurikaan lenkeillä tai puistossa koska viisi minuuttiakin ulkona sai raasun loikkimaan kolmella jalalla. Ostin sille sitten tossut :D
Videota kuvatessa en voinut pitää pokkaa, mutta harjoiteltiin kyllä rauhallisesti videon jälkeen tossujen laittamista ja niillä kävelyä. Stara ei arvostanut, mutta onneks namit menee (sisätiloissa) kaiken muun edelle niin tossunkauhistuksetkin saivat olla rauhassa.

Mutta asiaan... :

Staran tullessa 13viikkoisena en vielä huomannut pennussa mitään erikoista. Se oli reipas, rohkea, avoin ja sosiaalinen. Jopa tyhmän rohkea. Pidin sitä vain tavallista reippaampana yksilönä, joka oli täysin erilainen verraten aiempiin koiriini jotka ovat olleet pehmeämpiä, epävarmempia ja ihmisiä kohtaan pääsääntöisesti hieman pidättyväisempiä.

Tullessaan Stara pissaili koko ajan. Se saattoi kymmenen minuutin sisään pissata kolme kertaa, mutta ajattelin asian johtuvan siitä että se oli ollut myös tarhassa osan ajasta. Kuukauden päivät sitä taisi kestää kunnes tajusi alkaa pienin elein pyytää takapihalle. Seitsemänkuisena se oli aika pitkälti sisäsiisti, vaikka vahinkoja edelleen sattui kun se oikein innostui jostain. Samaan aikaan aloin kiinnittämään huomiota kuinka koiran lihaksisto ei vain kehity, vaikka se liikkui ihan hitosti päivittäin, niin irti kuin hihnassa. Sen runkokaan ei kehittynyt vaikka korkeutta toki kasvoi. En kuitenkaan vielä huolestunut asiasta, sillä ison koiran pentu kun saattaa kehittyä pitkään, ja koira oli sairastanut pahan giardiatartunnankin tullessaan (joka veikin meidät Viikkiin keskellä yötä pennun mennessä huonoon kuntoon) joten hitaampi kehitys ei ollut ihmeellistä. Kiinnitin erityisesti sen liikkeisiin huomiota, jotka olivat ajoin haparoivia, ja mitä "vaikeampi" maasto (tienpintareet, metsä, jne) sitä enemmän se kompuroi ja horjui. Takapihan kolme porrasta se tuli useasti alas jalkoihinsa sotkeuduttuaan tai takapään petettyä, ja se peitsasi lähes koko ajan. Missään vaiheessa se ei ole vaikuttanut kivuliaalta, eikä se ole kaatumisiaan ja kompurointejaan itse juuri noteerannut. Kävin kuitenkin vuotiaana kuvauttamassa sen röntgenillä koska lihaksisto oli edelleen alikehittynyt ja koira oli motorisesti kömpelö. Tuloksena A/A lonkat, täysin puhdas ranka ja polvet 0/0. Kasvulinjat auki. Lekuri totesi koiralla olevan kohtalaisesti lihaksia etupäässä, takapää sen sijaan oli täysin lihakseton.

Tammikuussa -14 matka jatkui varjoainekuviin Talviolle, koiran ollessa 15kk. Varjoaineissa kasvulinjat oli edelleen auki, mutta koiran ranka täysin siisti. Talvio sanoi koiran liikkeitä katsellessa että se liikkuu ennemmin kuin peura, eikä kuten koira. Pään alueella ei kuitenkaan kaikki vaikuttanut normaalilta joten otettiin selkäydinnesteet talteen ja suunnattiin Vantaalle Aistiin pään ja niskan magneettikuviin. Siellä neurologi meinasi ensin että vika on minun päässä, koira on terve. Sain kuitenkin vaatimukseni koiran kuvauksesta läpi ja aivoista löytyi suurentumaa lateraalisista aivokammioista. Muita löydöksiä ei ollut. Staran "oireet" olivat tuolloin lieviä, eikä niitä huomannut juuri kukaan muu kuin minä, ellei se sattunut silmiin pistävästi kompuroimaan jonkun muun nähden. Palasin takaisin Talvion luokse magneettien kanssa, Jälleen katsottiin koiran liikkeitä ja Talvio kiinnitti huomiota peitsin ja ravin vaihdoksiin vaikka koira liikkui samaa vauhtia koko ajan. Hän totesi kuvat ja koiran liikkeet katsottuaan että koira on kehari, ja että vamma on voinut johtua esimerkiksi hapen puutteesta synnytyksen aikana, tai sitten voi olla perinnöllistä. Asiaa ei kuitenkaan valitettavasti voi todentaa mitenkään. Laitettiin vielä likvorit eteenpäin, ja niistä ei löytynyt juuri mitään,

Kuvailin Staraa paljon varjoainekuvien jälkeen, ja videoissakin näkyy selkeää muutosta liikkeessä verraten 2015 alussa kuvatuista tähän päivään. Laitoin kesällä viestiä myös Aistin neurologille joka oli ekalla käynnillämme aluksi sitä mieltä että vika on minussa, ja pyysin katsomaan videot Youtube-kanavaltani. Vastauksena tuli että he ovat paikallistaneet ongelmat päähän, ja koira saa jonkinlaisia "poissaolokohtauksia". Koira pitäisi tutkia myös sisäelinsairauksien varalta (maksa, munuaiset, sydän). Tätä keskustelua ennen Stara oli saanut jonkun ihmeellisen nykimiskohtauksen koirapuistossa, joskaan se ei ollut tyypillinen epileptinen kouristuskohtaus, vaan koira seisoi aloillaan ja sen raajat nyki vuorotellen hetken aikaa. Tätä ei ole tapahtunut enää uudelleen.

Tuossa nyt oli fyysisiä muutoksia ja oireita, henkinen kehitys on taas täysin toinen asia josta voisin kirjoittaa romaanin, mutten yksinkertaisesti juuri nyt jaksa... Tässä kuitenkin pintaraapaisu:

Stara oppii suhteellisen nopeasti asioita kun koulutan sitä, mutta koulutuskerran päätyttyä se ei enää niitä muista vaikka seuraavana päivänä olisi uusi sessio. Kun haluan että se oppii jotain, on meidän harjoiteltava pitkän aikaa joka ikinen päivä, useita kertoja päivässä, ja senkin jälkeen taitoa on pidettävä koko ajan yllä tai se unohtuu. Ei monikaan koira muista jos on kuukausia taukoa, mutta kun tämä ei muista edes viikkoa vaikka oltais ensin monta kuukautta tahkottu temppua päivittäin.
Keskittymiskykyä ei sinällään ole, ja koiraa on hankala kouluttaa operantisti koska se ei tajua tarjota mitään ellen ensin houkuttelulla näytä mitä siltä haluan. Se ei opi "perinteisinkään" menetelmin, mutta se on helpompi saada tarjoamaan käytöstä. Uskon että kun koira itse keksii miten se saa palkkion, se oppii nopeammin ja muistijälki on vahvempi.

Lenkeillä ja puistoissa Stara ei välttämättä edes tajua jos muut koirat näkee jotain ja lähtee juoksemaan, vaikka onkin erittäin riistan perään tajutessaan vaikkapa rusakon. Se saattaa myös jäädä haaveilemaan ja kun kutsutaan koirat luokse, se näkee kyllä että muut tulee, mutta jää paikalleen katsomaan että mitä nyt tapahtuu. Kun lähden kävelemään luokse, se seisoo paikallaan ja häntä alkaa heilua tajutessaan että se olin minä joka kutsui ja oltaisiin menossa kotiin. Hipsuttaa sitten vieressä vapaana autolle. Olen opettanut sille myös käsimerkit luoksetuloon, koska se ei tunnu aina kuulevan ääntäni kauempaa. Joskus sillä kuitenkin tulee, nykyään enenevissä määrin, näitä tällaisia ihmettelyjä. Se on saanut myös poissaolokohtauksia sekä lenkeillä että puistoissa, ja aiemmin hymyilytti kun koira on varsinainen taivaanrannanmaalari, mutta musta tuntuu että se on edennyt niin paljon että katsotaan missä ollaan vuoden päästä. Tai edes puolen vuoden.

Kaikkinensa elämä on raskasta, mutta antoisaa vammaisen koiran kanssa. Olen itse oppinut ja kehittynyt paljon Staran kanssa eläessä, ja vastaan on tullut sellaisia haasteita joita en aiemmin ole normaalin koiran kanssa kohdannut. On ollut valtavasti surua, mutta myös vastapainoisesti hurjasti pieniä ilon ja onnistumisen hetkiä. Ne on niitä jotka saavat jatkamaan päivästä toiseen ja uskomaan parempaan huomiseen.

Ei liene kummallista että ajoittain iskee epätoivo ja mielessä käy luovuttaminen, kun iso koira pissailee sisälle säännöllisen epäsäännöllisesti. Koskaan et kotiin tullessa tiedä mitä on vastassa, ja ehkä kamalin on ajatus siitä että koira on listinyt jomman kumman meidän kissoista, kuten se tappoi tyttären kanin. Kanin jonka kanssa se oli varttunut ja jota se ei ollut koskaan jahdannut vaikka sai sen kanssa olla.

Aion täydentää tätä tekstiä vähitellen kunhan lopputyö on tehty ja näyttösuunnitelmat valmiina. Sääli ettei Staraa voi käyttää näytössä, sillä tällä koiralla pystyisi taatusti näyttämään osaamisensa :)