Eviran avauslausunto

Tänään sain sähköpostia Evirasta. Karkamo soitti jo päivällä tuloksista, ja juteltiin jokunen tovi puhelimessa. Puhelun jälkeen tuli helpottunut olo, vaikka olenkin surullinen että Stara joutui tietämättömyyteni ja hyväuskoisuuteni vuoksi kärsimään liian kauan. Mistä ihmeestä mä olisin voinut tietää kuinka sitä sattui kun se ei osoittanut mitään klassisia kivun merkkejä? Aina kun se oli jotenkin outo, kiikutin sen lääkäriin, ja kerta toisensa perään mulle sanottiin ettei se ole kipeä. Koitettiin kipulääkekuurejakin eikä koira vastannut niihin lainkaan, joten vielä enemmän vahvistui ajatus ettei se ole kipeä.

Noh, avaus paljasti ihan muuta... Otin lausunnosta printscreenit:

Tästä sitten jokainen voi päätellä millainen tunteiden myräkkä sisimmässä pyörii...
Joku (kohteliaasti anonyymi, tietenkin) kyseli yhden kirjoitukseni kommentissa olenko ajatellut olenko vain itsekäs kun pidin koiran hengissä. Kyllähän sitä tuli monet kerrat ajateltua. Ajattelin monia muitakin asioita, mutta jos olisin tiennyt tämän, olis mun rakas ystäväni päässyt nukkumaan jo kauan sitten. Tästä ei kukaan sanonut halaistua sanaa. Kukaan ei edes vihjannut että Staralla voisi olla vesipää. Saatan ehkä tietää jonkin verran koirien maailmasta, mutta eläinlääketieteen ammattilainen en ole. Vaikka nyt on sinällään helpottunut olo kun koira sai lopullisen diagnoosin, oli tämä silti kuin märkä rätti vasten kasvoja. Kaikesta oppii.